keskiviikko 29. joulukuuta 2010

Harmaat pitsineulesukat


Neuloin edellisessä postauksessa mainostamani Suuren käsityölehden pitsineulesukat lahjaksi. Ohje löytyy vuoden 2010 viimeisestä Suuren käsityölehden numerosta. Sukat ovat n. kokoa 40 ja kuvassa ne ovat omissa 38:n jaloissani - siksi suuren näköiset. Lahjansaajan jaloissa ne ovat paljon kauniimmat.

Nämä sukat olivatkin melko paljon hankalammat neuloa kuin edelliset pitsisukat. Näissä oli paljon kavennuksia ja langankiertoja, varsinkin tuossa jalan päälle jäävässä osassa. Suosittelen silti neulomaan nämä, koska malli on tosi kaunis. Erityisesti näissä itseäni viehättää resorien kuvioinnit, kantapään vinoneliöverkkomaisuus ja se, että pitsineule jatkuu varpaiden päälle.

Lankana on Novitan Nalle. Käytin kolmosen puikkoja. Näihin sukkiin meni melko tarkkaan yksi sadan gramman lankakerä.


keskiviikko 15. joulukuuta 2010

Pitsivillasukat


Sainpas neulottua jotain pukin konttiin. Koska lahjan saaja ei lue blogiani, voinkin esitellä neulomukseni saman tien. Neulemalli on tämän syksyn Novita-lehdestä joskin muutin sukan vartta yksinkertaisemmaksi. Lankana on 7 Veljestä.

Myös Suuren käsityölehden joulunumerossa on ohje kauniisiin pitsivillasukkiin. Tulin valinneeksi Novitan mallin paksumman langan takia (= nopeammin valmista ja lankaa oli valmiina kotona Totoro-lapasten jäljiltä). Suuren käsityölehden malli on neulottu Nallesta ja malli on mielestäni himpun verran tätä kauniimpi. Nämä pitsikuviot olivatkin yllättävän helppo neuloa: helpompia kuin tavalliset palmikot, koska mitään apupuikkoja ei tarvittu. Neulon 7 Veljestä -sukat yleensä kolmosen puikoilla, mutta näissä käytin 3,5:n puikkoja ja tulos on täsmälleen sopiva. Mielestäni pitsineulokseen sopii hyvin pieni läpikuultavuus.



lauantai 11. joulukuuta 2010

Neulekeeppi

Tämä neulekeeppi on ollut valmiina jo pari viikkoa, mutta vasta eilen sain aikaiseksi tehdä viimeistelyt. Keeppi on neulottu Kauneimmat joulun käsityöt -lehden (2/2010) ohjeen mukaan. Lankana on käytetty Novitan Tempoa. Neuloin tämän seiskan pyöröpuikoilla. Keeppi lämmittää mukavasti hartioita ja on kätevä, jos tekee jotain sellaista, missä ei tarvitse nostaa käsiä ylös. Käsiä ylös nostellessa vaatekappale siirtyy ylemmäs eikä istu niin kauniisti, mutta lämmittää toki edelleen yhtä hyvin. Ohjeen lanka oli ohuempaa, joten ehkä tästä tuli vaan hieman liian suuri.

perjantai 10. joulukuuta 2010

Koruja

Pitäisi olla varmaan täyttä häkää valmistamassa joululahjoja, mutta minäpä värkkäsin koruja itselleni. Puuhelmet olen ostanut vuosi sitten muistaakseni Sinellistä. Huovutetut helmet ovat jämiä viimevuotisista joulupukin paja-askarteluista.

sunnuntai 21. marraskuuta 2010

Punainen asustesetti miehelle

Mies meinasi ostaa itselleen uuden pipon. Tietysti sanoin, että minä voin neuloa, jos hän valitsee itse langan. Punainen Novitan Tempo miellytti. Siitä sitten syntyi pipo. Pipolle oli ehdottomasti saatava (minun mielestäni) mätsäävä kaulahuivi, joten lisää lankaa hankkimaan ja neulemallia etsimään. Sopivaa mallia ei löytynyt niin pipoon kuin kaulahuiviinkaan, joten piti suunnitella itse.

Pipossa on 60 silmukkaa ja se on neulottu vitosen pyörö- ja sukkapuikoilla. Kaksi oikein, kaksi nurin ja jossain 17 sentin kohdalla aloin kaventaa ensin nurjista ja lopuksi myös oikeista silmukoista.

Kaulahuivissa on 30 silmukkaa. Aluksi neuloin 1o, 1n -joustinnneuletta n. 4 kerrosta ja sen jäljeen aloitin palmikot yms. Vinoneliöitä huivissa on 11 kpl. Lankaa meni 2,5 kerää ja se loppui juuri täsmälleen siinä vaiheessa, kun huivikin loppui (jäljelle jäi n. 20 cm pätkä päättelyä varten). Kerrankin ei jäänyt mitään jämälankoja varastoon, jes! (Edit: tämän neuloin seiskan puikoilla, tuli ihanan pehmeä lopputulos)

Eli se siitä vanhojen lankojen työstämisestä ennen kuin ostan mitään uutta. Nytkin jo suunnittelen keepin neulomista, langat vaan pitää hakea kaupasta. Ja se siitä Novitan lankojen välttelystä, niitähän saa helposti ja edullisesti kaikkialta ja valmiita ohjeitakin on pilvin pimein (sanoo pienen käsityöliikkeen ihanista langoista hullaantunut ja korkeista hinnoista tyrmistynyt takinkääntäjä.. joka kyllä osti ihanaa merino-ekolankaa erääseen pikku projektiin).

Mukavia talvipäiviä toivottelee näköjään neulebloggariksi muuttunut Elina.

lauantai 6. marraskuuta 2010

Totoro-lapaset



Serkkuni sai synttärilahjaksi neulomani Totoro-lapaset. Värit ja kuviointi on valittu lahjansaajan makuun sopiviksi. Ohje näihin lapasiin löytyy ravelrysta, joskin olen muuttanut kuviointia Totoroa lukuunottamatta. Idean ohjeen etsimiseen sain Puikko hukassa -blogista.

maanantai 1. marraskuuta 2010

Keltainen pipo


Ostin viime talvena pari kerää keltaista Novitan Tempoa aikomuksenani neuloa pipo huippukylmän ja -lumisen talven tuiverruksiin. Pipo tuli neulottua kuitenkin vasta nyt. Malli on ihan omasta päästäni peräisin, kun sopivaa ohjetta ei löytynyt. Neuloin pipon vitosen puikoilla (pyörö- ja sukkapuikoilla). Silmukoita siinä on 70 ja kuvion suunnittelin siten, että se on täysin symmetrinen silmukkamäärään nähden. Mallikerran (lieneekö oikea termi?) leveys on 14 silmukkaa. Kavennukset aloitin siinä vaiheessa, kun neulomusta oli kertynyt noin 20cm. Halusin piposta suipon ja suippo siitä tuli. Ehkä hieman liiankin suippo.. Pitää ehkä vielä tiivistää tupsun ja pipon välistä suhdetta.

Jo toinen kerta, kun olen ostanut aivan huippuihanan väristä lankaa ja sitten, kun siitä vihdoin jotain alan toteuttaa, väriä ei enää olekaan saatavilla lisää. Tämä pipo huutaa seurakseen pitkää palmikkokaulahuivia, mutta lankani riittää valitettavasti enää lapasiin. Miksi niitä lankojen sävyjä pitää muutella vähän väliä? Tämä keltainen on harvinaisen onnistunut sävy, koska vaaleakaan iho ei näytä sinisenkalvakalta sitä vasten. Tämän pitäisi kuulua valikoimiin vuosi toisensa jälkeen.

torstai 21. lokakuuta 2010

Eripurolapaset

Sainpas vuosi sitten hankkimani Puro-langat vihdoin lapasiksi asti. Kysessä on väri nimeltä Iltanuotio. Mielestäni ostin kaksi saman erän samanlaista lankakerää, mutta ne osoittautuivat keskenään yllättävän erilaisiksi. Yhteen lapaseen meni lankaa vajaan kerän verran. Neuloin nelosen puikoilla Novita-lehden (syksy 2010) purolapasohjeen mukaan miesten koon (silmukoita 36). Tein ylipitkät resorit, jotka lämmittävät mukavasti ranteita. Huovutin lapasia lopuksi kevyesti käsin, jotta sain niistä tiiviimmät. Näiden piti alunperin mennä lahjaksi sukulaiselle, mutta värimaailman muututtua yllättävän lämpimäksi ne eivät oikein enää sopineet lahjansaajalle. Niinpä mieheni omi nämä itselleen. Ne ovatkin hänelle täsmälleen sopivat.

Sain iloisena yllätyksenä Lapinkalta tällaisen tunnustuksen alla näkyvällä ohjeistuksella. (Kiitos, Lapinka!)


1. anna eteenpäin viidelle bloggaajalle, joista pitdät ja jotka inspiroivat.
2. listaa kolme itselle rakasta asiaa.
3. laita näytille kuva jota rakastat kera selityksen.

On vaikea valita viittä inspiroivaa blogia, koska niitä on niin monia. Piipahtelen päivittäin monissa blogeissa ja päivästä riippuen voisin valita ihan eri viisi blogia. Tällä hetkellä inspiroidun seuraavista: 
  • Virkattu lintu, innostaa tutustumaan virkkauksen ihmeelliseen maailmaan, upeita kuvia ja väriyhdistelmiä, ihania pieniä, mutta suuria projekteja
  • Puikko hukassa, upeita värejä, nerokkaita oivalluksia
  • Vinttikamarista ja verstaalta, inspiroivan upeita ompeluksia ja kaikkea muutakin hienoa
  • Musta lampas, rauhallistahtista maalaiselämää, joka viehättää hektistä kaupunkilaista (eli minua) sekä hienoja käsitöitä
  • Helmiina, hiljaisuutta rakastavan esteetikon (eli minun) henkinen lepohetki
Kolme itselle rakasta asiaa ovat: 
  • oma perhe ja läheiset ihmiset
  • käsillä tekeminen ja taide
  • hiljaisuus (siitä on vajetta alinomaa ja siksi se on niin rakas)
Kuva, jota rakastan selityksellä: Tämä kuva on otettu viime kesänä vuokramökkimme lähistöltä. Kuva edustaa minulle eksoottista maalaisympäristöä ja perheen yhteistä lomaa, jolloin ollaan irtauduttu arjesta ilman aikatauluja. Olin kuvanottohetkellä kävelemässä yksikseni pientä tietä ilta-auringossa. Ympärillä oli hirveästi hyttysiä, mutta niiden ääntä lukuunottamatta oli hyvin hiljaista. Lampaat lähtivät nelistämään, kun niityn reunaan pysähtyi joku ihminen, tällä kertaa minä.

torstai 14. lokakuuta 2010

Kukkalapaset


Tässä on vihoviimeinen neulomukseni, jossa on yhdistetty näitä nimenomaisia turkoosia ja vaaleanvihreää - nimittäin vaaleanvihreä lanka loppui. Niin ikään loppui myös aikaisemmin näihin väreihin yhdistämäni vaalea oranssi, joten vaihdoin varastoista löytyneeseen poltettuun oranssiin. Kuvassa oranssi näyttää todellista punaisemmalta.

Nämä lapaset ovat minulle itselleni ja neulottu yksinkertaisimmalla ohjeella ilman peukalokiiloja (44s, 3:n puikot, 7-veljestä). Kukat on virkattu Virkkaus - vanha konsti, uudet mallit -kirjan ohjetta soveltaen. Halusin mahdollisimman yksinkertaiset ja rennon näköiset kukkaset, joiden terälehdet saavat rauhassa mennä epäjärjestykseen.


Jaahas, mitäs sitä seuraavaksi neuloisi? Tavoitteena on käyttää olemassaolevat langat pois. Neuleen suunnittelu alkaa siis lankalaatikkojen kaivelemisella ja lankojen silmämääräisellä yhdistelyllä värin ja paksuuden mukaan. Ja sitten aletaan jännittää riittääkö lanka myös toiseen lapaseen, sukkaan tai sormikkaaseen.. Tähän asti on ollut hyvä tuuri :-)


lauantai 9. lokakuuta 2010

Polvisukat


 

Sainpas itsellenikin iloiset sukat! Neuloin nämä enimmäkseen omasta päästäni vähän väliä sovittaen. Aloitin 68 silmukalla ja seitsemän raidan jälkeen aloin kaventaa yhden silmukan joka toisella kerroksella. Lopuksi kavensin vähän harvemmin kunnes silmukoita oli enää 48. Tämän jälkeen jatkoin 7 veljestä -langan vyötteen ohjeen mukaan. Raidat ovat viiden kerroksen levyiset ja oranssi resori kuuden. Kärkiin neuloin kaksi kerrosta sileää ennen kavennuksia.

Lankana on siis Novitan 7 veljestä ja olen käyttänyt kolmosen puikkoja. Oranssi lanka on vuosien takaa ja paljon pehmeämpää kuin tämänvuotiset langat, joita vihreä ja turkoosi ovat. Sen verran karheaksi lanka on muuttunut etten siitä neuloisi mitään muuta kuin sukkia ja lapasia. Ja lapasista puheen ollen, ne ovat vielä suunnitteilla tällä väriyhdistelmällä.. Oranssi on kyllä jo melko vähissä!

lauantai 2. lokakuuta 2010

Iloiset sukat

Esikoinen hävitti edelliset villasukkansa, joten piti neuloa uudet. Hamstrasin viime talvena raikkaan värisiä 7-veljestä -lankoja, joille tulikin nyt sopivasti käyttöä. Sovelsin sukkiin lankavyötteen perussukan ohjetta. Nyt haikailen itselleni samanlaisia polvipituisina... Nämä värit mätsäävät mun mielestä tosi hauskasti yhteen.

maanantai 27. syyskuuta 2010

Toinen morsian



Tämän Barbien morsiuspuvun kaava löytyy Suuren käsityölehden numerosta 3/09. Pukuun kuuluva hattu korvattiin hunnulla. Jos meinaat ommella tämän mekon, tee se hyvin tiiviistä ja ohuesta kankaasta ja jätä ohjetta reilummat saumavarat. Oma kangasvalintani oli aika pulmallinen ja piti soveltaa. Ompelin mm. erillisiksi tarkoitetut ylä- ja alaosan yhteen.

Olen täysin kyllästynyt blogini nimeen, mutta en vaan keksi mitään nasevaa uuttakaan. Suljin blogini jopa muutamaksi päiväksi haudutellakseni asiaa, mutta en tullut yhtään viisaammaksi. Ehkä päähäni putkahtaa vielä jotain omaperäistä.. Suuntana on, että tästä tulee ihan vaan käsityöblogi ilman sen kummempia estetiikoja!

Muoks. Tämä ongelmahan onneksi jo ratkesi. En tiedä putkahtiko mitään omaperäistä, mutta putkahti sentään jotakin!

maanantai 20. syyskuuta 2010

Juhlahumua


Ensin vietin iltaa kattohuoneistossa eräillä kokkareilla...



...sitten sisareni vietti häitä itsensä kanssa. Sulhanen puuttui, mutta puku oli upea.





*

Minulla on materiaähky. Kaikki paikat pursuavat tavaraa, etenkin erilaisia kankaita ja tarpeettomia vaatteita. Eniten kärsin materiaähkystä joutuessani asioimaan läheisessä kauppakeskuksessa. Suurin osa kaupoissa pursuilevasta tavarasta on rahdattu kaukoidästä ja myrkytetty joko valmistusvaiheessa tai viimeistään ennen kuljetusta Eurooppaan.

Saan siis suurta tyydytystä siitä, että voin valmistaa kaikkea hauskaa käymättä kaupassa. Vihdoin löytyi käyttöä mm. vanhoille pitsiverhoille ja vuosikausia hamstraamilleni samettihousuille. Lasten helmivarastoista löytyy vaikka mitä aarteita ja jopa omat nuoruuteni lasihelmet saivat uuden elämän.

Barbien vaatteet on ommeltu kirjan "Ompele Barbien puvusto" -kaavoilla (Ternsöe, 1995).


perjantai 17. syyskuuta 2010

Neiti vihreän leponurkkaus

Ompelin muutaman tyynynpäällisen esikoisen huoneeseen.

Kokeilin erilaisia tapoja tehdä tyynynpäällisistä avattavia ja suljettavia.

Pilkkukankaat ovat pussilakanasta, jossa toinen puoli oli vihreä valkoisilla pilkuilla ja toinen päinvastoin.

Valkopohjainen tyynynpäällinen oli jo valmis tyynyliina. Ompelin siihen tikkaukset reunoihin ja suljin aukon muovisilla, pienillä perintöneppareilla.

Huoneessa on erikoiset ikkunat: matala ja leveä nousevan auringon suuntaan ja pieni tuuletusikkuna aamupäivän auringon suuntaan. Ompelin ylipitkän kapan peittämään tylyä betoniseinää ikkunan yläpuolella. Lisäksi lasten mummolasta jäi sopivasti yli omenanvihreät pimennysverhot. Nyt voi kesälläkin nukkua aamulla pitkään!  


Nyt on kaikki niin vihreää, että joukkoon on pakko lisätä jotain punaista!

perjantai 10. syyskuuta 2010

Jumppapussi

Eskarilainen tarvitsi pussin jumppavaatteille ja pikkupyyhkeelle. Pääsin vihdoin kokeilemaan kaksipuolista liimaharsoa, jonka olen hankkinut jo lähes vuosi sitten. Aplikoin sen avulla pussiin lapsen nimen. Nimi on persoonallisesti pussin sivulla eikä edessä siksi, että minulla oli vähän eri visiot pussista kuin lapsella. Aplikoinnin jälkeen piti muuttaa suunnitelmia ja käyttää ratkojaa. Hän halusi reppumallisen version, kun minä olin ajatellut vain yksinkertaista pussia kiristysnyörillä.

Pussin kangas on entistä verhoa. Samaa, josta ompelin koristesydämiä lapsen synttäreille. Melkein jo lähdin ostamaan nyöriä, kunnes löysin varastoistani tällaista superkestävää nailonnauhaa, jonka alkuperästä minulla ei ole mitään käsitystä.

Tein kiristysnauhoja varten napinlävet ennen pussin ompelua. Toimii erinomaisesti!

torstai 9. syyskuuta 2010

Välitakki

Eikö välihousut ole sellaiset, jotka laitetaan lämmikkeeksi sisä- ja ulkohousujen väliin? Tämä on välitakki, joka laitetaan paidan ja takin väliin. Olkoon siis välitakki. Olisi ollut erittäin helppo ostaa tällainen kympillä H&M:sta, mutta onneksi päädyin ompelemaan. Microfleeceä kun oli vielä jäljellä ja satuin lisäksi eilen katsomaan pysäyttävän dokumentin mm. H&M:n vaatteiden sisältämistä myrkyistä. Päätin välttää tästä lähtien viimeiseen asti tuotteita, joissa lukee Made in China. Suosittelen tutustumaan tuohon saksalaiseen dokumenttiin.


Tämä - toivottavasti myrkytön - välitakki on ommeltu Ottobre 4/10 Tom -svetaritakin kaavalla. Pienin koko oli 134, joten pienensin kaavoja yhdellä koolla. Pienennystä en olekaan aikaisemmin harrastanut ja hyvinhän se sujui maalaisjärkeä käyttäen. Jätin takista taskut pois, koska ne olisivat vain pönköttäneet liikaa päälystakin alla.

Olisin koristanut takin punaisella sydämellä, mutta lapsi ehti väliin ilmoittamaan, että haluaa mielummin pupun pään. Hän piirsi mallikuvan itse ja minä skannasin ja suurensin ja yritin toteuttaa mahdollisuuksien rajoissa. Alkuperäiskuvan pupu on huomattavasti eläväisemmän näköinen.


Ps. Vielä ehtii osallistua arvontaan!

sunnuntai 5. syyskuuta 2010

Syyshattuja

Tällä kertaa ei löytynyt valmista kaavaa sopivaan hattuun, joten kehitin mallin itse. Tarvittiin hatut, jotka lämmittävät hyvin korvia, mutta eivät silti tule silmille. Käytin alareunan muotoiluun apuna pieneksi käynyttä Kivat-puuvillaneulepipoa. Yläosan leikkasin suoraksi ja kokeilin miltä se näyttää. Lapset ihastuivat "korviin" ja sehän teki ompelusta helppoa. Päällikankaana hatuissa on edellisistä ompeluksistani tuttuja fleecenjämiä ja vuorina puuvillatrikoota. Helppoja ja nopeita ompeluksia!

lauantai 4. syyskuuta 2010

Kintaita syksyyn

Kylmät aamut ovat saapuneet ja lisää lämmikettä tarvitaan. Ompelin tokaluokkalaiselle parit uudet kintaat hyväksi todetulla Elsebeth Gyntherin kaavalla (Ompele lapselle, vaatteet 5-12-vuotiaalle / Gynther, Elsbeth 1981). Näihin pilkullisiin tein vuorin puuvillatrikoosta. Pilkulliset tulevat kaveriksi lapsen lempihupparille. Kukkakuvioiset korvaavat pieneksi käyneet viimevuotiset kintaat. Valitettavasti heijastinkangasta ei löytynyt kotoa tähän hätään kukan keskustaa koristamaan. 

lauantai 28. elokuuta 2010

Käntsäkotelo

Tokaluokkalainen kärtti tänään kaupasta kännykkäkoteloa ja minä totesin siihen, että onhan meillä kotona kankaita. Ihan hyvin voin ommella sen itse. Olenkin moista suunnitellut jo vuoden, mutta nyt lapsi piti huolen siitä, että lupaus myös toteutuu.

Sen suurempia suunnittelematta rupesin vaan tekemään. Vuorina on vaaleanvihreää microfleeceä. Pehmeä tarranauhan puolisko piti ommella käsin, kun ei sitä jälkikäteen koneella olisi tuohon enää saanut. Vielä pitää ostaa kaupasta turvahihna. En uskalla laittaa puissakiipeilijän kaulaan sellaista hinhaa, joka ei aukea itsestään kovaa vetäessä.

Päällikangas on Marimekon Kiotoa ja *käntsäkotelon omistajan valinta.


*omistajan omaa sanavarastoa 


torstai 26. elokuuta 2010

Synttärihumua

Ompelin kaverilahjoja kuopuksen synttäreiden aarteenetsintään. Sydämet on ommeltu kaikki samasta kankaasta, jossa on eri kuoseja painettuna raidoiksi. Aivan huippumatskua tämmöisiin söpöstelyompeluksiin. Täyte on kierrätetty vanhasta (vääränlaisesta) pesusta pilalle menneestä koristetyynystä. Ripustusnaruina on kalastajanlankaa.

Minussa heräsi synttäreiden myötä pieni sokerileipuri. Päätin kerrankin panostaa kakkuun ja tein leivontakirjan ohjeen mukaan kakun sukulaisille, jotka juhlivat lapsen kuusivuotisia sunnuntaina. Päivänsankari hoiti koristelupuolen. Olin hankkinut kaikenlaista prinsessamaista koristehippua ja hilettä. Resepti on kirjasta ´Tee hyvä kakku - kodin kakkukoulu´ / Sirpa Talka. Kirjassa on toimivia, selkeitä, eri tilanteisiin sopivia kakkuohjeita ja erittäin houkutteleva ulkoasu. Suosittelen!

Kaverit juhlivat meillä pari päivää myöhemmin ja teemaksi sukeutui - mikäs muu kuin Hello Kitty. Jostain syystä tuo kisu ei yhtään ärsytä minua, vaikka se on tullut kaikkialla vastaan jo pari vuotta (ja ellen väärin muista, sitä näki jo 80-luvulla pyyhekumeissa ym. Tiimaritavarassa).

Hello Kittyn varjolla sain toteuttaa itsessäni asuvaa pientä vaaleanpunasöpö-pikkutyttöä. Sain kipinän törmätessäni mitä ihmeellisimpiä kakkurakennelmia sisältävään kakkublogiin, josta löytyi tämän kakun esikuva. Omani on melko vapaasti sovellettu versio, kuten huomaatte ;-). Kuorrute on tehty mansikkatomusokerista ja vedestä, kisun valkoinen hipiä valmiina ostetusta pursotettavasta sokerikuorrutteesta, ääriviivat lakunarusta, hame kahdesta vaahtokarkkisydämestä, balettitossut, rusetti ja hieman asuakin kirpeästä karkkiremmistä. Ruusut ovat valmiina ostettuja sokerisia kakkukoristeita. Kerman pursottamista pitää vielä harjoitella. Suorastaan odotan esikoisen loppusyksyn synttäreitä, jotta pääsen taas tekemään täytekakkuja!
Related Posts Plugin for WordPress, Blogger...