keskiviikko 16. marraskuuta 2011

Pään lämmikettä

Vihdoin löytyi villalanka, joka ei kutise kuopukseni päässä! Tämä on aivan superpehmeä, superihana ja herkkä lanka nimeltään Sublime Organic Merino Wool dk. Neuloin nelosen puikoilla, 88s, 18cm:n jälkeen aloin kaventaa näppituntumalla. Tupsusta tuli sopivan kokoinen, kun piirsin pahvirinkelit juomalasin pohjan kokoisiksi.

Nyt joka toinen tekele menee pukin konttiin ja joka toinen valmistuu ihan vaan omaksi huviksi. Aika paljon on "rästihommia" viime talvelta. Tämä pipokin kuuluu sellaisiin. Tämä lanka oli jotenkin niin älyttömän ihanaa, että oli korkea kynnys tarttua siihen ja rikkoa mielessä kehitellyn täydellisen palmikkopipon illuusio.

perjantai 11. marraskuuta 2011

Bamburättejä

Minun on jo pitkään pitänyt kokeilla bambutiskirättien neulomista. Niistähän oli oikein buumi käsityöblogimaailmassa vuosi, kaksi sitten. Neuloin nämä Novitan Bambu-langasta 3,5:n puikoilla. Rättien pintaneuleet ovat peräisin kirjasta "Neulojan suuri silmukkakirja" (Parry-Jones), jossa on selkeästi esitettynä pinta- ja kirjoneulemalleja. Hauska kirja, joka helpottaa omien neulemallien toteutuksessa. Ei tarvitse keksiä esim. sydäntä uudestaan!


maanantai 7. marraskuuta 2011

Pitsineule talven juhliin

Löysin kirpparilta ekaluokkalaiselleni upean juhlamekon. Se on hihaton ja kaipasi seurakseen juhlavaa neuletakkia. Aloin ensin neuloa Suuren käsityön 11-12/09 -numeron pitsiboleroa. Joko minä en tajua neuleohjeita tai sitten tässä ohjeessa oli liuta virheitä. Neuloin kolme neuletakin kappaletta kunnes luovutin. Purin ja siirryin seuraavaan malliin: Suuren käsityön 5-6/11 -numeron neulejakkuun. Kopioin ensimmäisen ohjeen pitsineuleen tähän toiseen ohjeeseen. Lankana käytin Novitan Milla-akryylilankaa, koska lapsi kutiaa herkästi villasta ja tätä neuletakkia käytetään paljasta ihoa vasten. Lanka on paksumpaa kuin ohjeessa, neuloin 124-senttiselle lapselle 2-3-vuotiaan silmukkamäärillä ja 7-vuotiaan senttimetrimitoilla. Ihan hyvä tuli! Kaikista vastoinkäymisistä johtuen neuloin tätä useita viikkoja, vaikka lanka on paksua ja malli periaatteessa helppo. 


Mistäköhän johtuu, että Novita-lehden ohjeita ymmärrän ongelmitta ja Kauneimmat käsityöt-lehdenkin ohjeet on ollut helppo toteuttaa, mutta Suuren käsityölehden ohjeet ovat minulle tosi vaikeita ymmärtää?  

lauantai 29. lokakuuta 2011

Synttäriaskartelua






Eskoisen piti saada 9-vuotissyttäreilleen jotain erityistä. Suunnittelin synttäreitä taidemuseossa ynnä muuta kultturellia ja kehittävää, valmista synttäripakettia. Hinta alkoi hirvittää ja myös se, että synttärivieraiden pitäisi matkustaa juhliin hankalasti. Niinpä päädyttiin kotisynttäreihin (muunlaisia meillä ei ole ikinä vielä ollutkaan).

Ensin synttärivieraat puettiin jätesäkeistä leikattuihin suoja-asuihin ja sitten maalattiin keittiönpöydän ääressä valmiita pahvinaamioita akryyliväreillä. Lopuksi halukkaat koristelivat naamionsa paljetein. Yläkuvissa on ensin synttärisankarin ja sitten pikkusiskon tekemä naamio. Naamiot, maalit ja paljetit hankin Sinellistä ja Tiimarista. Pensseleitä löytyi omasta takaa. Lopuksi naamioita testattiin pikkusiskon huoneeseen rakennetussa diskossa.

Naamioista tuli todella upeita! Kuvasin jokaisen synttärivieraan naamioineen, mutta en tietenkään voi julkaista kuvia täällä. Suosittelen tätä synttärikonseptia muillekin! Hauskaa oli! Kaiken ehti tehdä kahden tunnin synttäreillä, joskin meidän juhlat venähtivät reilusti yliajalle, kun vieraat innostuivat tanssimaan ja leikkimään diskossa.

sunnuntai 16. lokakuuta 2011

Helpot sormikkaat miehelle

... neuloin Novitan Nalle-langoista kolmosen puikoilla. 44 silmukkaa, peukalokiilan tein kuten Novitan ohjeissa tehdään lapasten peukalokiila. Sormet tein ihan omasta päästäni, etu- ja keskisormille tuli 6 silmukkaa kummastakin reunasta ja pienemmille sormille 5 silmukkaa. Lisäki pomin ja loin silmukoita sormien sivuille siten, että jotakuinkin joka sormessa on n. 14 silmukkaa. Pitäisi ehdottomasti joskus lukea neuleohje sormikkaiden tekemiseen. Jospa teenkin ne omasta päästäni jotenkin hankalammin.

Lankavarastojen neulominen asusteiksi jatkuu... ja muitakin neulomisprojekteja on tekeillä.

torstai 13. lokakuuta 2011

Jämälankasormikkaat

Tällaisia neulomuksia syntyy silloin, kun ei jaksa etsiä uusia ohjeita eikä keksiä mitään uutta, ja kun neuloo vanhoista lankavarastoista. Helppoutta lisää myös se, että neuloo itselleen: ei tarvitse pyytää ketään sovittamaan. Minulla on jo aika monet sormikkaat (mm. nämä ja nämä), mutta nyt syyskylmillä näille on käyttöä. Nämä uusimmat sormikkaat ovat syntyneet Novitan Nalle-langoista: harmaasta ja valmiiksi kirjoneulevärjätystä (värin nimeä en enää muista, vyöte on kadonnut). Ei tullut ihan keskenään identtiset sormikkaat, mutta riittävän samanhenkiset kuitenkin.

Haaveilen ihan uusista, isommista neulomisprojekteista (liivi, huivi, keeppi...), mutta vaadin itseltäni, että ensin on neulottava edes osa vanhoista lankavarastoista käyttöön. Harmittaa vaan se, että kaikki hauskimmat värit on jo loppu. Miten inspiroitua harmaasta, luonnonvalkoisesta ja sinisestä? Tai väreistä, jotka eivät vaan sovi yhteen?

Olen saanut syksyn kuluessa kaksi tunnustusta, joista olen ilahtunut kovasti! Ensimmäisen sain Ompelun iloa ja ihanuutta -blogin Katjalta jo liian kauan sitten. Minun oli tarkoitus lisätä se aina seuraavaan postaukseen, mutta joka kerran muistin sen liian myöhään ja sitten lopulta aikaa oli kulunut jo niin paljon, että alkoi jo hävettää ja jätin koko asian sikseen. Mutta nyt, kun Vinttikamarista ja verstaalta -blogin Hiipu muisti minua tunnustuksella, sain uuden mahdollisuuden.




Ensin Katjalta saatu: "Tunnustuksen saajan tulee kertoa lempiväri, -ruoka ja
-paikka, jossa haluaisi käydä"
Lempiväri: Nyt syksyllä ehkäpä okrankeltainen, petroolinsininen ja kolmantena tumma violetti
Lempiruoka: Meillä syödään tänään halloumipastaa ja se on tosi hyvää, tänään lempiruokani olkoon se.
Paikka, jossa haluaisin käydä: Juuri nyt haluaisin olla jollakin järvenrantamökillä ja lämmittää puusaunaa. Sellaista ei ole nyt saatavilla, koska olin liian laiska silloin, kun mökki olisi pitänyt varata, joten tyydyn vain haaveilemaan moisesta.
Toki jaan tämän kunnian eteenpäin. Suloisia blogeja on miljoona viisisataatuhatta. Mutta erityisen suloinen on mielestäni juuri nyt Unelia. Tunnustuksen leivoskuvakin sopii erityisen hyvin blogiin, jossa on mm. tosi kekseliästä leikkiruokaa.
Sitten Hiipun tunnustus, jonka sanoma kyllä hivelee käsityönäpertäjän itsetuntoa. Kaikkihan haluamme olla mahdollisimman taitavia! Tähän tunnustukseen kuuluvat seuraavat kysymykset:

Jos voittaisin lotossa 10 miljoonaa...
Ostaisin jonkun rapistuneen ostarin ja perustaisin siihen taide- ja kädentaitokeskuksen. Siellä toimisi aamusta iltaan kävijöille ilmaista, ei kaupallista luovaa ja virkistävää toimintaa. Päivisin kohderyhmänä voisivat olla eläkeläiset, työttömät ja kotivanhemmat lapsineen. Iltapäivisin sinne voisi tulla koululaiset ja kuka vaan. Taloon palkattaisiin taide- ja käsityökasvatuksen ammattilaisia ja erityisosaajia. He saisivat palkkaa myös kahvi- ja lounastauoista sekä loma-ajoilta.
Jos saisin päivän olla mies...
Liikuskelisin mahdollisimman paljon julkisilla paikoilla tutkimassa miten sukupuoli vaikuttaa ympäristön suhtautumiseen. 
Haluaisin osata...
soittaa erilaisia instrumentteja harjoittelematta päivääkään.

Hävettää tunnustaa, mutta...    
Olen istunut viime päivinä liian paljon sohvalla ja katsonut tyhmiä ohjelmia telkkarista (toki myös samalla neulonut, mutta ihan tylsiä juttuja). Olen lomalla, mutta silti kuvittelin ennemminkin saavani jotain hienoja ompeluksia tms. aikaan..
Tänään aion vielä... 
Laiskotella lisää (sitten, kun olen hieman pyykännyt ja syönyt sen halloumipastan).
Tämä tunnustus siirtyy Neulaillen -blogiin, joka on minulle ihan uusi tuttavuus. Tämä tunnustus sopii erityisen hyvin juuri Neulaillen-blogille, koska siellä on tosi monipuolisia ja taitavasti tehtyjä juttuja. Kannattaa käydä katsomassa!

perjantai 7. lokakuuta 2011

Huovutetut lapaset

Syksy toi minulle neulontavimman. Suorastaan hysteerisesti yritän neuloa jemmassa olevia lankoja pois. Se ei tapahdu kovin nopeasti niin kauan, kun neulomukseni ovat pelkkiä pieniä asusteita. Mitään isompaa on hankala neuloa sekalaisista lankavarastoista.

Ensimmäisenä syksyn neulomuksena tein huovutetut lapaset Istexin Létt-Lopi -langasta Villa Ellun ohjeella. Tällä kertaa huovutin pesukoneessa 40 asteessa. Edellisistä tuli 60 asteessa hieman liian tönköt minun makuuni. Näistä turkooseista lapasista tuli viime talvisia raidallisia pehmoisemmat ja taipuisammat, mutta hieman liian leveät. Ehkä olen asiasta eri mieltä sitten -20 asteen pakkasilla, kun tarvitaan kaksikerroksisia kädenlämmittimiä: näihin mahtuu hyvin sormikkaat alle.

sunnuntai 2. lokakuuta 2011

Jatkoaikaa takille

Ompelin tämän takin pari vuotta sitten viisivuotiaalle kuopukselleni. Vaikka hihoissa oli aluksi jopa kääntövaraa, olivat ne nyt auttamatta 7-vuotiaalle liian lyhyet. Niinpä hankin väreihin sopivat resorit (jo kuukausia sitten...) ja sain ne vihdoin ommeltua kiinni! Nyt takki sopii varmaan vielä pari vuotta: tämän syksyn/kevään resorit käännettyinä ja seuraavan kauden resorit suorina. Takki on juuri sopiva näille syyskylmille keleille, koska siinä on ohut tikkivuori.


lauantai 1. lokakuuta 2011

Korjausompelua

Ompelupöytäni reunassa on ollut jo pitkään korjattavien pino. Tartuin nyt vihdoin pinoon. Tässä tunikassa/mekossa oli takana alhaalla kaksi isoa reikää. Ei auttanut muu, kuin leikata helmasta reikäinen osa pois. Pituutta lähti vajaat 10cm. Taskuistakin poistui alareunat. Koska ompelukoneessani ei ole mitään joustinompelia, ompelin alareunaan vain siksakin ja liitin tämän varastoistani löytyneen pitsin peittämään siksak-ommelta. Tämäkin on kiinni ihan vaan siksakilla. Mekosta tuli tunika tai tunikasta T-paita ja tämä kelpasi omistajalleen onneksi. Ja korjailupino kutistui hieman. Ei tässä syysväsymyksessä jaksa tämän kummoisempia ommella! Onneksi pian koittaa syysloma.
 

maanantai 12. syyskuuta 2011

Hiiripaita

Ekaluokkalainen kuopukseni painoi paitaansa itse piirtämänsä hiiren. Yksityiskohdat hän teki maalaten. Hiiri peittää erästä kestotahraa, jonka olemassaolo sai minut ylipäätään hankkimaan kankaanpainovärejä kotiin. Tämäkin paita on ollut valmis jo pitkään, mutta se on odotellut muita paitoja, joita lapset innostuivat painamaan. Mutta niinhän tässä taas kävi, että syksyn kiireet veivät mennessään ja loput paidat ovat edelleen kesken. Niistä sitten lisää, kun sen aika koittaa!

lauantai 3. syyskuuta 2011

Toinen tennaripaita

Tennariaihe (vai onko tämä sittenkin koristossu?) on minusta niin hauskan  näköinen, että piti painaa (lue: töpöttää) se toiseenkin paitaan ja eri väreissä. Tässä on käytetty valkoisen painamiseen samaa sabloonaa kuin edellisessä paidassa, mutta keltainen on painettu toisella sabloonalla. Edellisen paidan kohdalla kävi niin, että annoin valkoisen painovärin kuivua ennen toisen värin painamista. Ensimmäiseksi painettu väri olikin kutistunut kuivuessaan niin, että alkuperäinen sabloona oli liian iso. Piti tehdä uusi. Tämän toisen paidan kohdalla painoin värit heti perään. Onnistui ihan hyvin näinkin. Jos näitä enemmän rupeaisi tehtailemaan, pitäisi hankkia kyllä seula tykötarpeineen.

Ps. Näistä painokuvistani innostuneena kävin eilen sovittelemassa vastaavia tossuja kenkäkaupassa ja muistin taas miksi minulla ei ole sellaisia: hirveät lättänät jalassa! Mutta hauskan näköiset kuvissa!



perjantai 2. syyskuuta 2011

Toinen T-paidan piristys

Kesällä tuli ostettua alennusmyynnistä pari tylsää T-paitaa, kun halvalla sai. Kyllä olen tätä käyttänyt, mutta vasta sitten, kun iloisemmat paidat ovat likaisena. Nyt tätätkin tulee varmasti käytettyä enemmän. Tennareita en omista, mutta inspiraatiota taisin saada Eurokankaasta ostamastani kangaspalasta. Tennarikuvan nappasin netistä, poistin ylimääräiset jutut kuvankäsittelyohjelmassa ja säädin kontrastin lähes maksimiin. Tein kaksi eri sabloonaa kalvolle ja ensin töpöttelin  valkoisen värin. Saumakuvioinnin tein pienellä siveltimellä - yksinkertaistin hieman. Nyt puuttuu enää ne oikeat tennarit.. harvoin minulle tulee mitään vaatepakkomielteitä, mutta nyt kyllä huvittaisi sellaiset hankkia jossain iloisessa värissä.



torstai 1. syyskuuta 2011

Tylsän T-paidan piristys

Olen omistanut tämän T-paidan jo vuosia, mutta aina se jää kaappiin makaamaan ja kelpaa korkeintaan lenkki- tai jumppapaidaksi (niihinkin viimeisten joukossa). Nappaan päälleni pääsääntöisesti paitoja, jotka ovat iloisen värisiä tai niissä on joku juju. Kaapissani lojuu muitakin ehjiä ja sopivan kokoisia vaatteita, joita ei vaan tule käytettyä. Nyt projektinani on muuntaa olemassa olevat vaatteet käyttökelpoisiksi sen sijaan, että ostaisin niiden tilalle uusia. Niinpä ostin kangasvärejä (mahdollisimman helppokäyttöisiä, valmiiksi sekoitettuja sävyjä) ja aloin töpötellä.

Töpöttelin sydänparit silmämääräisesti sommitellen. Turkoosin jälkeen näytti vähän kaljulta ja lisäsin vielä vihreät sydämet.

Nyt tämä on hauska ja kaiken lisäksi se sopii hienosti kesällä ompelemaani hameeseen! Yleensä hameeni eivät mätsää paitoihin ja päinvastoin, kun en oikein ajattele yhtenäisiä asukokonaisuuksia vaatteita ostaessani. Lapsetkin innostuivat painamaan kuvia T-paitoihinsa. Niistä lisää kunhan pääsen ostamaan puuttuvaa väriä askartelukauppaan.  


sunnuntai 28. elokuuta 2011

Syyskoruja

Joka asuun pitää olla sopivan värinen iloinen koru. Sini- ja vihersävyt puuttuivat vielä. Kävin Sinellissä puuhelmiostoksilla ja nämä syntyivät hujauksessa.

keskiviikko 17. elokuuta 2011

Pikkureppu

Kaksi vuotta täyttävä sukulaistyttö saa lahjaksi repun, jonka sisällä asustaa lasten ikisuosikki...

 ...Ainu-pupu. Ensin meinasin ommella reppuun leikkiruokaa, mutta repputalon valmistuttua en päässyt enää irti ajatuksesta, että siellä asuu pupu. Nämä puput ovat ainakin omien lasteni kestosuosikkeja, joita kolmasluokkalainenkin vielä välillä hankkii taskurahoillaan.

Repun ohje löytyy uusimmasta Suuri käsityö-lehdestä (8/11). Ohje on melko hutiloidusti kirjoitettu ja piti monessa kohtaa miettiä eri vaiheita. Lisäilin tukikangasta takaosaan, läppään, olkahihnoihin ja edessä olevaan ovitaskuun. Valitsimme sopivat kankaat reppuun yhdessä ekaluokkalaisen kuopukseni kanssa. Kaikki tarvikkeet löytyivät kotoa sirkkoja ja nyöriä lukuunottamatta.  

sunnuntai 14. elokuuta 2011

Kalenterille kannet

Uuteen työvuoteen orientoitumista helpottaa kalenterin "tuunaus" vuoden teemaan sopivaksi. Viime vuonna tyydyin pariin postikorttiin ja kontaktimuoviin, vaikka olenkin suunnitellut kansien ompelua jo pari vuotta. Nämä kannethan muuten säilyvät vuodesta toiseen mikäli pitäydyn samassa kalenterimallissa. Jes!

Kalenterin kansipuolelle ompelin taskun, johon voi sujauttaa pientä tarpeellista lippua ja lappua kiireessä. Taskun kankaan ostin eilen Eurokankaasta ajatuksena ommella kannet kokonaan siitä. Kuviot olivat kuitenkinn liian isoja näin pieniin kansiin eikä se näyttänyt hyvältä, joten nappasin siitä vain pienen osan.

Vuori- ja päälikankaan välissä on kalenterin kokoinen pala fleeceä kansia paksuntamassa ja pehmittämässä. Ennen osien toisiinsa ompelemista sujautin pätkän ruutunauhaa väliin kirjanmerkiksi. Nauhan toiseen päähän pujotin jo viime vuoden kalenterissa palvelleen puuhelmen. Lopuksi tikkasin kansien ympäri tukevoittavan ompeleen.


perjantai 12. elokuuta 2011

Tilkkutäkki


Keväällä kerroin täällä, että ompelen meidän parvekkeen divaanille tilkkupeiton. Leikkelin tilkut jo alkukesästä, mutta sitten tuli työ- ja lomakiireitä ja homma jäi kesken. Nyt loppukesän rutistuksena saatoin projektin loppuun ja tässä se nyt sitten on. Nyt tarkenee ottaa torkut myös viileinä elokuun päivinä tai iltoina.


Lapsena mummulassa nukuin mummun tekemän tilkkutäkin alla. Hauskinta oli tutkia täkin kankaita ja etsiä tuttuja kuoseja. Mummu kutoi mattoja ja koko suku toi hänelle vanhoja vaatteita matonkuteiksi. Osa kankaista päätyi kuitenkin tilkkupeitoiksi. Siellä oli isän vanhaa paitaa, äidin vanhaa mekkoa ja tuttua lakanaa. Tämän kierrätysajatuksen yhdistän vahvasti tilkkutäkin ideaan. Tässä omassa täkissäni on mm. lasteni vanha kesämekko, kolmea entistä verhoa ja ekan opiskelijakämppäni pöytäliinaa. Suuri osa kankaista on jämäpaloja aikaisemmista ompeluksistani. Vuorikangas on äitini virheostos pöytäliinaksi. Pääli- ja vuorikankaan välissä on vanulevyä. Kiinnitin kerrokset toisiinsa sieltä täältä pistelemällä ja solmimalla langat yhteen (kiitos vinkistä V.!)


Tilkut on sommiteltu ensin silmämääräisesti riveiksi, sitten ommeltu yhteen vaakasuoriksi suikaleiksi, silitetty, kohdistettu saumat ja ommeltu suikaleet isommiksi kokonaisuuksiksi. Sitten on taas sommiteltu lisää tilkku tilkulta ja niin edespäin kunnes jäljellä ei ollut enää rivin verran keskenään erilaisia tilkkuja. Osa tilkuista loppui kesken kaiken ja joitakin jäi jäljelle, mutta kaikki tuli lopulta jotenkin hyödynnettyä.





torstai 11. elokuuta 2011

Peitto possulle

Olen ahkeroinut ison tilkkutäkin kimpussa viimeiset päivät. Valitettavasti punainen ompelulanka pääsi loppumaan ja projekti jäi odottelemaan kauppareissua. Jämätilkuista tein sillä välin pienen harjoituspeiton. Väliin tuli laatikon pohjalta löytynyttä vanulevyä. Tein tikkaukset peiton läpi ruutujen suuntaisesti pitkällä pistolla ompelukoneella. Elämäni ensimmäinen tilkkupeitto on syntynyt. Eiköhän se isokin peitto lähipäivinä valmistu.


torstai 28. heinäkuuta 2011

Järjestelyä matkatuomisten innoittamana

Ompelutarvikkeeni olivat sikin sokin. Järjestelyoperaatio suoritettu!
Kaikki rasiat kukallista neliömäistä peltipurkkia lukuunottamatta on hankittu söpöstelyn ystävän paratiisista: tanskalaisesta Søstrene Grene -kaupasta. Olimme reppumatkalla ja valitettavasti enempää ei uskaltanut hamstrata kannettavaksi. Ihan hyvä, koska tuolla meinasi tulla hulluksi.. (ks. kuva alla)

Related Posts Plugin for WordPress, Blogger...