Tilda-lapaset

Tildan talossa -kirja on nyt kovassa käytössä. Siitä on ommeltu herkkujen ja näiden lapasten lisäksi pari pientä lintua, joilla lapset ovat leikkineet niin ahkerasti, että ne ovat jo kadonneet näkyvistäni. Eilen kaikki pehmolelut oli aseteltu parin huoneen mittaiseksi jonoksi ja nuo linnut "Tsirp" ja "Tirputin" olivat jonon jatkona. Pehmot jonottivat kioskille, jossa valuuttana oli hyvä mieli. Hyvällä mielellä sai ostettua jäätelöä, muffinssia, erinäisiä säilykkeitä ja vihanneksia.

Nämä kuvassa näkyvät lapaset on piirretty aikuisen lapasten kaavalla. Niistä tuli kuitenkin todella pitkät ja kapeat. Lyhensin niitä ja kas, ne sopivat meidän ekaluokkalaiselle. Oli pakko kokeilla tuo jojo-koristeenkin teko, kun en ole ennen sellaista väkertänyt. Nämä on ommeltu polarfleecestä ja näistä puuttuu ohjeessa mainittu kuminauha ranteen kohdalta.

Herkkuja pikku potilaalle

Tänään piti keksiä jotain millä yhdistäisin oman ompeluharrastukseni ja toipilaana kotona olevan 5-vuotiaan viihdyttämisen - niinpä ommeltiin leikkiruokaa. Muffinssi on ommeltu Tone Finnangerin Tildan talossa -kirjan ohjeiden mukaan. Jäätelöt tein samasta kirjasta löytyvän pienen muffinssin kaavaa muuntaen: jatkoin alaosan kaavaa tötteröksi ja pistaasijäätelöä (alin) tehdessäni vielä suipensin töttetöä hieman lisää. Pääsin vihdoin hyödyntämään tuota mansikkakangasta, joka on peräisin lasten vanhasta kesämekosta, joka meni käyttökelvottomaksi isojen kestotahrojen ilmaannuttua mekon etumukseen.

Hieman intouduin...

..sydämistä ja nauhoista. Onneksi punainen ompelulanka ja sydänkangas loppuivat. Muuten en olisi pystynyt lopettamaan vielä pitkään aikaan. En tiennytkään, että minussa asuu näin suuri rimpsuromantikko. Ompelin toisesta salusiinista kaitaliinan ja toisen silppusin näiksi sydämiksi, jotka leikkelin kankaan kuvioiden mukaan. Helppoa ja hauskaa puuhaa!

Olkkarimme värityshän on kohta kuin Pentikin joulukuvastosta. Tuollainen tapetti olis aika kiva!

Toinen tyyny

Tämän tyynynpäällisen ompelin tarpeettomaksi jääneestä Hobby Hallin keittiön verhokapasta. Siitä saa kokonaiset kaksi tyynynpäällistä ja salusiineista meinaan vielä ommella ainakin pitsinauhasomisteisen kaitaliinan. Vaikka minulla nyt on näitä pitsejä ja nauhoja jos jonkinlaisia, pitäydyn yksinkertaisessa. Tässä tyynyssä on luonnonvalkoista pitsinauhaa. Taakse tyynynpäälliseen tein kahden napin napituksen. Nuo puiset napit ovat aikaisemmin palvelleet minua villakangastakissa. Takki on kulunut puhki, mutta napit vaan paranevat vanhetessaan.

Tyyny

Sain vihdoin pitsiliinatyynyn ommeltua valmiiksi. Kangas on tuollaista pintakuviollista pellavakangasta. Ompelin tästä pestävän ja vaihdettavan tyynyliinan, jonka mallin otin vanhasta Marimekon perustyynyliinasta. Kiinitykseksi lisäsin valkoista kanttinauhaa ja ryhdikkyyttä lisäämään ompelin vielä tuollaisen kehystävän ompeleen tyynyliinan ympäri. Pitsiliinoja silittäessäni huomasin, että niissä jokaisessa on jotain hiemmähköjä kahvitahroja ja pieniä kellastumaläiskiä. Harmittelin niitä aikani, mutta sitten päätin, että tahrat ovat osa näiden liinojen historiaa. Näitä on käytetty monet kerrat kahvipöydässä mummin ja ukin luona. Mummi oli käsityöharrastuksensa lisäksi myös taitava kokki, leipuri ja suvun koollekutsuja. Tahrat eivät erotu ellei niitä vartavasten ala etsiä, mutta sellaisen löytäessäni voin mielessäni muistella vaikkapa miltä mummin pullat maistuivat.

Hernekeittopurkkien uusi elämä

Tämän päivän tuunaus on ollut suunnitteilla jo pidempään lasten kanssa. Eilen alkoi flunssa vaivata taas sen verran, että homma jäi suunnitteluasteelle. Tänään sitten saimme vihdoin nämä hernekeittopurkit tuunattua uuteen käyttöön. Idean nappasin Jotain sinistä -blogista (kiitos hienosta ideasta, Sini), joskin jätimme purkit maalaamatta ja liimasimme kankaat suoraan puuliimalla purkkien kylkiin. Mun mielestä näistä tuli ihan tekijöidensä näköisiä. Kankaat valittiin omien mieltymysten mukaan ja hieman johdattelin noissa koristeluissa.

Pitsinauhaa ja tyynyprojektia

Blogissani ja työpöydälläni on ollut hiljaista viime aikoina syystä että joku sitkeä virustauti on jyllännyt perheessämme  perusteellisesti. En tiedä onko tämä sitä possua vai ei, mutta joka tapauksessa alkaa jo helpottaa. Itse vaivuin sängyn pohjalle viimeisenä. Parina viime päivänä olen viihdyttänyt itseäni omituisia lapasia kutoen. Kun pää on yhtä töhmelöä, en edes uskalla koskea mihinkään muuhun kuin siihen ensimmäisenä käsiini osuneeseen kirkuvan pinkkiin villalankaan, josta tulee ihan hassuja lapasia. Ennen sairasvuoteelle joutumistani tilasin nauhoja Ihan pienestä putiikista. Tilaus saapui nopeasti, somasti pakattuna ja sisältö vastasi odotuksia. Vasemmanpuoleisin pitsinauha on oikeasti luonnonvalkoista ja ehdoton suosikkini näistä. Tietääkö joku onko näillä taipumus kutistua pesussa? Kannattaako näitä laittaa pesukoneeseen ennen kiinni ompelua?

Tyynyprojektini ehti näin pitkälle. Silppusin vitivalkoisesta (ja siksi käyttämättä jääneestä) kauniista venäläisestä pöytäliinasta pari tyynyliinaksi sopivaa pätkää. Tarkoituksenani on ommella pitsiliina tyynyyn käsin kiinni. Kaikista vaihtoehdoista päädyin herkkään valkoista valkoisella yhdistelmään. Tekeillä on myös punaisia tyynyjä kierrätysmateriaaleista. Toivottavasti viikonloppuna jo pääsen kunnolla toimeen! Tärkkääminenkin on suunnitelmissa. Näitä kuvassa näkyviä liinoja on kaiken kaikkiaan kuusi kappaletta, joten niistä saa tehtyä vaikka mitä.

Idea repalelahkeiden korjaamiseen

Näissä housuissa taisi olla liikaa kasvunvaraa, koska viisivuotias sai lahkeet repaleisiksi parissa kuukaudessa. Tässä yksi idea repalelahkeiden korjaamiseen. Päälipuolelle on ommeltu heijastinnauhaa ja sisäpuolelle kanttinauhaa. Ompelujälki ei ole ihan priimaa, kun perussingerini ei tykännyt näistä mareriaaleista ja ryppyili. Näköjään vuorikangaskin meni osittain ompeleen alle... No, nämä ovat sellaiset rappaushousut, että ei ole niin nokonuukaa. 

Tylsän takin tuunaus

Ostin tämän takin pari kolme vuotta sitten, kun en löytänyt kivempaakaan. En viihdy harmaissa vaatteissa ja tämä takki vaati aina jonkun värikkään huivin seurakseen. Mielestäni tämä on ollut malliltaankin hiukan liian teini minulle. Tilasin Iinulta Farbenmixin nauhoja ihan muihin tarkoituksiin, mutta hetken maatuskanauhaa mallailtuani en voinut enää vastustaa tätä tuunausoperaatiota.

Harmaa on hieman erilainen ennen ja jälkeen -kuvissa, koska ylin on kuvattu sisällä ja alemmat ulkona.

Pakko mainostaa mainiota Iinu-verkkokauppaa. Tilaus tupsahti kotiin supernopeasti ja näin kauniissa paketissa. Arjen estetiikkaa kerrakseen!

Kolmas työpiste

Miehen kotityöpisteeksi hankimme ihan uuden kalusteen, joka nököttää nyt olohuoneen nurkassa. Kyseessä on Ikean mööpeli, jonka hinta-ulkonäkö-käyttökelpoisuus -suhteet olivat tarpeisiimme saatavissa olevista parhaiten kohdallaan. Ala- ja yläosaa myydään erikseen. Kirjoituslipasto on tukevaa materiaalia ja mies testasi ennen hankintaa, että avonainen klaffitasokin on tukeva. Yläkaappi on valitettavasti enimmäkseen lastulevyä, mutta kaappi on kätevä. Sinne on piilotettu mapit, ammattikirjallisuus ja erinäisiä piuhoja yms. Työpiste on ollut käytössä pari viikkoa ja kuulemma toimii hyvin. Sekin on käyttäjästä kivaa, että ei tarvitse eristäytyä työhuoneeseen töitä tekemään, vaan voi tehdä niitä seurassa. Nuo kuvassa näkyvät piuhat pitää vielä piilottaa.

Lisää aarteita kaapeista

Mummini oli innokas käsityöihminen. Hänellä oli aina jotakin tekeillä, useimmiten virkkuutyö. Minulla on tallessa näitä mummin virkkaamia tabletteja kumpaakin mallia useampia kappaleita. Alkuperäisessä käyttötarkoituksessa en meinaa näitä käyttää, koska valkoiset pitsiliinat eivät oikein ole lapsiperheessä käytännöllisiä. En halua näihin mitään mehu- ja kahvitahroja. Haluaisin näitä kuitenkin esille. Olen miettinyt josko ompelisin pari pellavanväristä tyynyä, joiden päälipuoliin kiinnittäisin kukallisen pitsiliinan. Toinen vaihtoehto olisi käyttää näitä jonkinlaisina verhoina, verhoon kiinnitettyinä tai osana verhoa. Hyviä ideoita otetaan ilolla vastaan!

Säilytyspaikka puolipitoisille vaatteille

Neliöiden ollessa tehokkaassa käytössä ei jää tilaa millekään vaatepinotuoleille tai -telineille. Meillä oli aikaisemmin läjä erilaisia farkkuja ja villatakkeja yms. lipaston päällä makuuhuoneessa odottamassa seuraavaa käyttökertaa. Se läjä oli kamalaa katseltavaa ja ja hautasi sisäänsä useita saman asian ajavia vaatekappaleita täysin turhaan. Nyt ne vaatteet, jotka eivät mahdu tähän naulakkoon viskattakoon suoraan pyykkikaappiin. Ja siis miksi ottaa kaapista puhtaat farkut, kun nämä roikkuvat tässä? Pitääkin kysyä illalla asiaa farkkujen omistajalta. Olisi mielenkiintoista tietää miten te muut olette järjestäneet tämän iänikuisen puolipitoisongelman.

Neliöiden tehostaminen jatkuu

Nyt minulla on vihdoin oma työpöytä ompeluun ja muuhun tekemiseen! Työpiste sijaitsee makuuhuoneessa. Pöytälevy on vain 60cm syvä. Pöytälevy on kiertänyt nykyiseen käyttöönsä lastenhuoneen ja työhuoneen kautta ja peräisin alunperin lapsuudenkodistani. Laatikostot ovat kahta eri Lundiaa ja niin ikään kulkeneet meille lapsuudenkodistani. Työvalo on aitoa 80-lukua ja siinä palaa alkuperäinen loisteputki. Vielä pitää miettiä jotakin hyllyä seinälle, jossa voin säilyttää tavaraa siisteissä, kannellisissa laatikoissa. Tuo tulostin/kopiokone/skanneri vie valitettavan paljon tilaa pöydältä ja on vielä äärimmäisen ruma. Pitää keksiä sille jokin näkymättömämpi paikka. Palanen kerrallaan tämä etenee!

Opiskelijaboksitunnelmaa keittiöön

Miten mahduttaa 83,5 kerrostaloneliöön seuraavat toiminnot: huone koululaiselle, huone viisivuotiaalle, kaksi tietokonetyöpistettä perheen aikuisille työskentelyyn kotona, yksi työpiste ompeluun yms. näpräämiseen perheen toiselle aikuiselle, sauna, vessa, kylpyhuone pyykinkuivauksineen ja pesukoneineen, keittiö, eteinen, olohuone tunnelmointiin ja tv:n katseluun, aikuisten makuuhuone ja säilytystilat kaikille tavaroille ja tekstiileille, joita nelihenkinen perhe tarvitsee?

Tämä on siis tavoitteemme ja hyvin menee. Toki tietystä elegantista tyylikkyydestä joudumme tinkimään, mutta sekä minun että mieheni mielestä tämä osittain 22-vuotias Lundia tekee keittiöstä suorastaan kultturellin ja kotoisan. Mietimme miksi tästä tulee niin kotoisa olo, kunnes älysimme, että tunnelmahan on kuin parikymppisen yksiössä. Jos olemme silloin onnistuneet sijoittamaan olohuoneen, makuuhuoneen, työtilan ja keittiön 18-24 neliöön, ei tämä nykyinen projekti ole homma eikä mikään. Tässä kuvassa on siis minun tietokonetyöskentelypisteeni. Työskennellessäni käännän reunimmaisen keittiön tuolin työpisteeseen päin ja alan näpyttää. Työtaso on juuri sopivan kokoinen ja mikä parasta: siihen ei mahdu kerääntymään mitään ylimääräistä. Työssä tarvitsemani mapit löytyvät työpisteen vierestä alimmilta hyllyiltä. Ne eivät näy sieltä liikaa ruokailuhetkien tunnelmaa pilaamaan, mutta ovat silti kätevästi käden ulottuvilla.

Neliöiden tehostamisprojekti etenee pala palalta ja mitään muuta en oikein ehdi tässä näprätäkään.