Nojatuolin irtopäällinen

Meille hankitiin nojatuolit aikana, jolloin oli pakko joko ottaa halvin kangasvaihtoehto tai jättää nojatuolit ostamatta. Punainen, mokkamainen tekokuitukangas on inhottanut minua jo pitkään. Olen suunnitellut irtopäällisten ompelua kauan, mutta vasta tänä syksynä mittani tuli riittävän täyteen. Kangas, josta päällisen ompelin, on vanhaa Ikean paksua puuvillaa. Se riitti juuri tähän päälliseen.

Aloitin projektin tekemällä kaavat käsinojien sivukappaleista. Tämän jälkeen ompelu eteni vaihe vaiheelta kokeillen ja välillä ratkoen ja taas ommellen.

Takaosan jouduin tekemään kahdesta osasta, koska kangasta ei ollut enää riittävän isoa palaa jäljellä. Kaikki kankaat oli pesty ennen ompelua ja yksi suikale oli jo palvellut kirjahyllyn verhona keittiössä.

Päällinen puetaan tuoliin yläkautta pujoittaen. Tein tarrakiinnitykset pujotusaukkoon. Hetken jouduin pähkäilemään miten päällystän niskatyynyn ja sitä kiinni pitelevän osan. Päädyin ompelemaan kangassuikaleen kiinni takakappaleeseen. Suikaleen toiseen päähän ompelin tarroilla avattavan tyynynpäällisen.

 Myös takakappaleen alaosan sivut ovat tarroilla avattavat ja suljettavat molemmin puolin.

Olohuoneen ilme raikastui vaalean irtopäällisen ansiosta. Toinen nojatuoli on vielä entisellään. Valitettavasti Ikeassa ei enää myydä tätä samaa ruutukangasta. Yhteensopiva, tukeva ja edullinen puuvillakangas on siis hakusessa.

 Alla on nojatuoli ilman irtopäällistä. Aika ällöttävä materiaali, vai mitä?

 

Paikkailua

Tennareiden ystävälle (jalassa lähes AINA) sopii polven paikkaukseen tennarin kuva. Se on leikattu irti kankaasta, jota olen käyttänyt mm. muinaisiin kalenterin kansiin.

Tennari on kiinnitetty reikiintyneen kohdan päälle silittäen kiinnittyvällä liimaharsolla. Ekassa pesussa reunat rispaantuivat sen verran, että ompelin paikan kiinni vielä pienellä sik-sak -ompeleella.

Puseron pienennys

Pusero uuden omistajansa päällä

 

Tämä pusero on tarttunut kyytiin jostain nuortenvaatekaupan alesta vuosia sitten, mutta jäänyt vähälle käytölle. Harjoittelin neuloksen ompelua muokkaamalla puserosta esikoiselle sopivan.

 

Ensin leikkasin hihat irti. Sitten leikkelin etu- ja takakappaleesta olkasaumojen kohdalta muutaman sentin pois. Leikkasin takakappaleen kaula-aukon resorin talteen ja kiinnitin sen lyhennettyyn takakappaleeseen. Kavensin puseroa olkapäiden kohdalta, lyhensin hihoja puolellatoista sentillä yläpäistään (liian vähän, kuten yläkuvasta näkyy!) ja ompelin hihat takaisin paikoilleen.

 

Nyt vaan toivon, että ompelukoneeni ommel on riittävän tehokas estämään kankaan purkautumisen. Puolitoista vuotta vanhassa koneessani (Bernina B 215) on useita joustinompeleita, mutta ne eivät vedä tosiaankaan vertoja saumurisaumalle.

 

 



Farkkuhameen uudistus

Uudistunut hame!

Tämä hame oli lojunut pinon alimmaisena melko pitkään kunnes eräänä päivänä päätin pukea sen päälleni kauppareissun ajaksi. Ja kas, vetoketju jumahti kiinni kesken kaiken ja ainut tapa saada hame kotona pois päältä oli leikata vetoketju rikki. Koska vetoketju piti vaihtaa uuteen, tuli tartuttua myös muihin hameen epäkohtiin kuten täysin väärään pituuteen. Yläviistosta peilin kautta pienessä tilassa otettu kuva korostaa väärää pituutta vielä entisestään.

Hame ennen ja jälkeen uudistuksen. Helmaan ompelin pellavapitsiä.

Huivilippis

Kesän ensimmäinen ompelus oli lippis kirjan "Surrur - tee oma marimekkosi" ohjeen mukaan. Ohjeessa ei mainittu sisältääkö kaava saumavarat vai ei. Pähkäiltyäni hetken lisäsin sentin saumavarat. Se kannatti, koska muutoin lakki ei olisi mahtunut päähäni. Lippis on toimiva ja vuorittomuudestaan johtuen vilpoisa. Aurinkolaseihin yhdistettynä se estää täydellisesti auringon häikäisyn.

(Vinkkinä teille, jotka meinaatte ommella saman lakin, lapselle ilman saumavaroja ja aikuiselle reiluin saumavaroin.)

 

Lakin jälkeen olen intoutunut korjausompelemaan. Aloin perata vaatekaapeista pois jostain syystä käyttämättä jääneitä vaatteita. Sain kasaan kaksi muovikassillista aikeissani viedä ne lähimpään vaatekeräyslaatikkoon. Sitten aloin tutkia saalista tarkemmin: miksi tämä nimenomainen vaate on jäänyt käyttämättä?

 

Ensimmäiseksi muokkasin kahdesta hiharesoreistaan rispaantuneesta hupparista uudet hupparit 10-vuotiaalle esikoiselleni. Seuraavaksi muokkasin kaksi tunikaa käyttökelpoiseksi ja viimeiseksi kävin yllä näkyvän T-paidan kimppuun. Se on aina jäänyt käyttövaatepinon alimmaiseksi ryhdittömyytensä takia: kaula-aukko oli liian iso ja hihat ihme lörppänät. Siitä myös puuttui se jokin juju. Niinpä tein vastalaskokset kaula-aukon ja hihojen keskikohtiin sekä ompelin reunojen koristeeksi pitsinauhaa. Nyt tuli kiva!

 

(Ennen-kuvia tulee harvemmin otettua, joten kaivelin vanhoja kesälomakuvia ja löytyihän se paita toissavuotisen lomamatkan viimeiseltä päivältä. Housutkin on näköjään samat!)

Vappuhame

 

Nelosluokkalainen tarvitsi vappuhameen. Kaapin kätköistä löytyi vanha hameeni, joka ei ihanuudestaan huolimatta sovi malliltaan minulle. Siis uudistushommiin!

 

Ompelin hameen vyötäröosaan pari pitkittäistä ommelta, jotta sain siihen kolme kuminauhakujaa. Ratkoin hieman vetskarin viereisiä ompelia ja pujotin kolme kuminauhaa vastaommeltuihin kujiin. Sitten vaan ompelin ratkotut saumat kiinni samalla kuminauhat kiinnittäen ja avot: hame on saanut uuden elämän. Jes! Tätäkään vaatekappaletta en säästänyt kaapissani turhaan!

 

Hame juuri kaapista kaivettuna:

...ja hetken kuluttua:

Ilmoitustaulun uudistus

  

Korkkinen ilmoitustaulu oli aikaisemmin lastenhuoneessa karhuntarrapalasilla kiinnitettynä suoraan tapettiin. Kun huone tapetoitiin uudestaan, tämä kammotus jäi kotiimme pyörimään. Se etsi paikkaansa ja odotellessaan oli nojallaan seinää vasten kenkäkaapin päällä säännöllisesi lattialle kaatuillen.

 

Nyt vihdoin tartuin toimeen: maalasin kehykset valkoisella jämämaalilla (Helmi-kalustemaali) ja liimasin paksun puuvillakankaan suoraan korkkipintaan vedellä ohennetulla puuliimalla. Kangas on kauttaaltaan noin sentin leveämpi kuin näkyvä korkkiosa. Reunat sain työnnettyä listan alle piiloon sileää veistä apuna käyttäen. Taulu roikkuu kahden kolmiomaisen tauluripustimen varassa ruuvein.

 

 

 

Neuletakin uudistus

Joulu tuli ja meni. Lahjapajani käynnistyi marraskuussa lupaavasti, mutta valmiiksi ehdin saada vain yhden pipon (siitäkään en ottanut kuvaa) ennen kuin työkiireet veivät mennessään. Nyt lähes parin viikon lomailun jälkeen sain itsestäni irti jotain käsitöiden saralla.

Lempineuletakkini alkoi rispaantua - eikä ihme neljän vuoden ahkeran käytön jälkeen. Löysin sopivan värisiä Tilda-nauhoja, joilla siistin neuletakin uuteen kukoistukseen. Ompelin pallonauhan ompelukoneella (napit piti irrottaa ompelun ajaksi) ja niskaan neuleen sisäpuolelle ompelin toisen nauhan lähes kokonaan käsin. Näin pirtsakkaan neuleeseen törmää harvoin kaupoissa, joten olen iloinen tästä lisäajasta lempivaatteen kanssa.

Tässä neule ennen uudistusta:

Blogiini on tullut hurjasti uusia lukijoita viime kuukausien aikana. Tervetuloa! Kiva, kun olette löytäneet tänne. Toivottavasti minulta löytyy kevätpuolella enemmän aikaa blogin päivittämiseen ja ennen kaikkea käsitöiden tekoon!

Jatkoaikaa takille

Ompelin tämän takin pari vuotta sitten viisivuotiaalle kuopukselleni. Vaikka hihoissa oli aluksi jopa kääntövaraa, olivat ne nyt auttamatta 7-vuotiaalle liian lyhyet. Niinpä hankin väreihin sopivat resorit (jo kuukausia sitten...) ja sain ne vihdoin ommeltua kiinni! Nyt takki sopii varmaan vielä pari vuotta: tämän syksyn/kevään resorit käännettyinä ja seuraavan kauden resorit suorina. Takki on juuri sopiva näille syyskylmille keleille, koska siinä on ohut tikkivuori.

Korjausompelua

Ompelupöytäni reunassa on ollut jo pitkään korjattavien pino. Tartuin nyt vihdoin pinoon. Tässä tunikassa/mekossa oli takana alhaalla kaksi isoa reikää. Ei auttanut muu, kuin leikata helmasta reikäinen osa pois. Pituutta lähti vajaat 10cm. Taskuistakin poistui alareunat. Koska ompelukoneessani ei ole mitään joustinompelia, ompelin alareunaan vain siksakin ja liitin tämän varastoistani löytyneen pitsin peittämään siksak-ommelta. Tämäkin on kiinni ihan vaan siksakilla. Mekosta tuli tunika tai tunikasta T-paita ja tämä kelpasi omistajalleen onneksi. Ja korjailupino kutistui hieman. Ei tässä syysväsymyksessä jaksa tämän kummoisempia ommella! Onneksi pian koittaa syysloma.

 

Hiiripaita

Ekaluokkalainen kuopukseni painoi paitaansa itse piirtämänsä hiiren. Yksityiskohdat hän teki maalaten. Hiiri peittää erästä kestotahraa, jonka olemassaolo sai minut ylipäätään hankkimaan kankaanpainovärejä kotiin. Tämäkin paita on ollut valmis jo pitkään, mutta se on odotellut muita paitoja, joita lapset innostuivat painamaan. Mutta niinhän tässä taas kävi, että syksyn kiireet veivät mennessään ja loput paidat ovat edelleen kesken. Niistä sitten lisää, kun sen aika koittaa!

Toinen tennaripaita

Tennariaihe (vai onko tämä sittenkin koristossu?) on minusta niin hauskan  näköinen, että piti painaa (lue: töpöttää) se toiseenkin paitaan ja eri väreissä. Tässä on käytetty valkoisen painamiseen samaa sabloonaa kuin edellisessä paidassa, mutta keltainen on painettu toisella sabloonalla. Edellisen paidan kohdalla kävi niin, että annoin valkoisen painovärin kuivua ennen toisen värin painamista. Ensimmäiseksi painettu väri olikin kutistunut kuivuessaan niin, että alkuperäinen sabloona oli liian iso. Piti tehdä uusi. Tämän toisen paidan kohdalla painoin värit heti perään. Onnistui ihan hyvin näinkin. Jos näitä enemmän rupeaisi tehtailemaan, pitäisi hankkia kyllä seula tykötarpeineen.

Ps. Näistä painokuvistani innostuneena kävin eilen sovittelemassa vastaavia tossuja kenkäkaupassa ja muistin taas miksi minulla ei ole sellaisia: hirveät lättänät jalassa! Mutta hauskan näköiset kuvissa!



Toinen T-paidan piristys

Kesällä tuli ostettua alennusmyynnistä pari tylsää T-paitaa, kun halvalla sai. Kyllä olen tätä käyttänyt, mutta vasta sitten, kun iloisemmat paidat ovat likaisena. Nyt tätätkin tulee varmasti käytettyä enemmän. Tennareita en omista, mutta inspiraatiota taisin saada Eurokankaasta ostamastani kangaspalasta. Tennarikuvan nappasin netistä, poistin ylimääräiset jutut kuvankäsittelyohjelmassa ja säädin kontrastin lähes maksimiin. Tein kaksi eri sabloonaa kalvolle ja ensin töpöttelin  valkoisen värin. Saumakuvioinnin tein pienellä siveltimellä - yksinkertaistin hieman. Nyt puuttuu enää ne oikeat tennarit.. harvoin minulle tulee mitään vaatepakkomielteitä, mutta nyt kyllä huvittaisi sellaiset hankkia jossain iloisessa värissä.



Tylsän T-paidan piristys

Olen omistanut tämän T-paidan jo vuosia, mutta aina se jää kaappiin makaamaan ja kelpaa korkeintaan lenkki- tai jumppapaidaksi (niihinkin viimeisten joukossa). Nappaan päälleni pääsääntöisesti paitoja, jotka ovat iloisen värisiä tai niissä on joku juju. Kaapissani lojuu muitakin ehjiä ja sopivan kokoisia vaatteita, joita ei vaan tule käytettyä. Nyt projektinani on muuntaa olemassa olevat vaatteet käyttökelpoisiksi sen sijaan, että ostaisin niiden tilalle uusia. Niinpä ostin kangasvärejä (mahdollisimman helppokäyttöisiä, valmiiksi sekoitettuja sävyjä) ja aloin töpötellä.

Töpöttelin sydänparit silmämääräisesti sommitellen. Turkoosin jälkeen näytti vähän kaljulta ja lisäsin vielä vihreät sydämet.

Nyt tämä on hauska ja kaiken lisäksi se sopii hienosti kesällä ompelemaani hameeseen! Yleensä hameeni eivät mätsää paitoihin ja päinvastoin, kun en oikein ajattele yhtenäisiä asukokonaisuuksia vaatteita ostaessani. Lapsetkin innostuivat painamaan kuvia T-paitoihinsa. Niistä lisää kunhan pääsen ostamaan puuttuvaa väriä askartelukauppaan.  

Onnistunut kutistus

Sain ystävältäni läjän vaatteita (kiitos!), joiden joukossa oli tämä vaaleanpunainen kashmir-pusero. Se osoittautui minulle kuitenkin turhan pieneksi. Tungin sen 60 asteen kirjopyykin sekaan pesukoneeseen. Tuloksena oli aikaisempaa pehmeämpi ja paksumpi pusero, joka on juuri passelin kokoinen 122-senttiselle ekaluokkalaiselle!

Idea repalelahkeiden korjaamiseen

Näissä housuissa taisi olla liikaa kasvunvaraa, koska viisivuotias sai lahkeet repaleisiksi parissa kuukaudessa. Tässä yksi idea repalelahkeiden korjaamiseen. Päälipuolelle on ommeltu heijastinnauhaa ja sisäpuolelle kanttinauhaa. Ompelujälki ei ole ihan priimaa, kun perussingerini ei tykännyt näistä mareriaaleista ja ryppyili. Näköjään vuorikangaskin meni osittain ompeleen alle... No, nämä ovat sellaiset rappaushousut, että ei ole niin nokonuukaa. 

Tylsän takin tuunaus

Ostin tämän takin pari kolme vuotta sitten, kun en löytänyt kivempaakaan. En viihdy harmaissa vaatteissa ja tämä takki vaati aina jonkun värikkään huivin seurakseen. Mielestäni tämä on ollut malliltaankin hiukan liian teini minulle. Tilasin Iinulta Farbenmixin nauhoja ihan muihin tarkoituksiin, mutta hetken maatuskanauhaa mallailtuani en voinut enää vastustaa tätä tuunausoperaatiota.

Harmaa on hieman erilainen ennen ja jälkeen -kuvissa, koska ylin on kuvattu sisällä ja alemmat ulkona.

Pakko mainostaa mainiota Iinu-verkkokauppaa. Tilaus tupsahti kotiin supernopeasti ja näin kauniissa paketissa. Arjen estetiikkaa kerrakseen!