Ystäväni vietti 40-vuotisjuhliaan ja halusin antaa hänelle itse tehdyn lahjan. Asumme nykyään eri puolilla Suomea enkä tiennyt ihan täsmälleen hänen tämänhetkisistä mieltymyksistään. Tiesin kuitenkin, että hän on intohimoinen neuloja ja matkustaa välillä pitkiä matkoja junalla. Tähän kun lisätään vielä se, että sain häneltä n. 15 vuotta sitten laatikollisen tuota keltaista kangasta sillä ehdolla, että ompelen hänelle siitä kassin (jota en ollut vieläkään tehnyt), alkoi idea kypsyä.
Kassin pitää olla tukeva eli pysyä pystyssä, lankojen pitää kulkea ongelmitta ja sujuvasti kassin ulkopuolelle ja samaan aikaan pitää voida neuloa ainakin kolmella värillä. Kun matka päättyy, neuletyö on todennäköisesti kesken, joten keskeneräiselle neuleelle pitää olla iso tasku, jossa se pysyy tallessa lankojen sotkeentumatta.
Jokaiselle langalle pitää olla oma kolonsa, jotta ne eivät sotkeennu keskenään. Kolojen sisäpinnan pitää olla liukuvaa materiaalia, jotta langankulku ei takkuunnu, vaikka lanka kulkisi kerän ulkopuolelta. Kassissa pitää olla taskut erikokoisille ja -pituisille puikoille (kaksille pitkille puikoille ja kaksille sukkapuikoille). Mukana pitää kulkea myös sakset, joiden vieressä on tasku pyöröpuikolle.
Kassin pohjalla on tilaa myös varalankakerille.
Kassissa pitää olla kahvat, jotka eivät ole niin painavat, että kassi alkaisi painua kasaan. Kahvat eivät saa myöskään tulla purjerenkaista kulkevien lankojen tielle. Kassin suutakin pitää saada pienemmälle, joten keksin ratkaisun, jossa sama nyöri sekä sulkee kassin suun että toimii kantokahvoina.
Kassin suunnittelu ja ompelu oli hauskaa. Samalla mieleeni muistui tapahtumia ystävyytemme varrelta. Olemme tunteneet toisemme nyt 33 vuotta. Olimme samalla luokalla koulussa kuusi vuotta ja asuimme saman kadun varrella 12 vuotta. Sen jälkeen elämämme ovat menneet eri tahtiin, mutta onneksi yhteys on säilynyt tähän päivään asti - ja varmasti se säilyy myös tästä eteenpäin.
