Käntsäkotelo

Tokaluokkalainen kärtti tänään kaupasta kännykkäkoteloa ja minä totesin siihen, että onhan meillä kotona kankaita. Ihan hyvin voin ommella sen itse. Olenkin moista suunnitellut jo vuoden, mutta nyt lapsi piti huolen siitä, että lupaus myös toteutuu.

Sen suurempia suunnittelematta rupesin vaan tekemään. Vuorina on vaaleanvihreää microfleeceä. Pehmeä tarranauhan puolisko piti ommella käsin, kun ei sitä jälkikäteen koneella olisi tuohon enää saanut. Vielä pitää ostaa kaupasta turvahihna. En uskalla laittaa puissakiipeilijän kaulaan sellaista hinhaa, joka ei aukea itsestään kovaa vetäessä.

Päällikangas on Marimekon Kiotoa ja *käntsäkotelon omistajan valinta.

*omistajan omaa sanavarastoa 

Synttärihumua

Ompelin kaverilahjoja kuopuksen synttäreiden aarteenetsintään. Sydämet on ommeltu kaikki samasta kankaasta, jossa on eri kuoseja painettuna raidoiksi. Aivan huippumatskua tämmöisiin söpöstelyompeluksiin. Täyte on kierrätetty vanhasta (vääränlaisesta) pesusta pilalle menneestä koristetyynystä. Ripustusnaruina on kalastajanlankaa.

Minussa heräsi synttäreiden myötä pieni sokerileipuri. Päätin kerrankin panostaa kakkuun ja tein leivontakirjan ohjeen mukaan kakun sukulaisille, jotka juhlivat lapsen kuusivuotisia sunnuntaina. Päivänsankari hoiti koristelupuolen. Olin hankkinut kaikenlaista prinsessamaista koristehippua ja hilettä. Resepti on kirjasta ´Tee hyvä kakku - kodin kakkukoulu´ / Sirpa Talka. Kirjassa on toimivia, selkeitä, eri tilanteisiin sopivia kakkuohjeita ja erittäin houkutteleva ulkoasu. Suosittelen!

Kaverit juhlivat meillä pari päivää myöhemmin ja teemaksi sukeutui - mikäs muu kuin Hello Kitty. Jostain syystä tuo kisu ei yhtään ärsytä minua, vaikka se on tullut kaikkialla vastaan jo pari vuotta (ja ellen väärin muista, sitä näki jo 80-luvulla pyyhekumeissa ym. Tiimaritavarassa).

Hello Kittyn varjolla sain toteuttaa itsessäni asuvaa pientä vaaleanpunasöpö-pikkutyttöä. Sain kipinän törmätessäni mitä ihmeellisimpiä kakkurakennelmia sisältävään kakkublogiin, josta löytyi tämän kakun esikuva. Omani on melko vapaasti sovellettu versio, kuten huomaatte ;-). Kuorrute on tehty mansikkatomusokerista ja vedestä, kisun valkoinen hipiä valmiina ostetusta pursotettavasta sokerikuorrutteesta, ääriviivat lakunarusta, hame kahdesta vaahtokarkkisydämestä, balettitossut, rusetti ja hieman asuakin kirpeästä karkkiremmistä. Ruusut ovat valmiina ostettuja sokerisia kakkukoristeita. Kerman pursottamista pitää vielä harjoitella. Suorastaan odotan esikoisen loppusyksyn synttäreitä, jotta pääsen taas tekemään täytekakkuja!

Tekemällä oppii

...ainakin sen, että itseliimautuva tarranauha ei pysy kiinni lakatussa tai kiiltäväksi käsitellyssä pinnassa. Lundiahyllyistä nauha irtosi alle vuorokaudessa ja tässä tuunaamassani monitoimikalusteessa se pysyi puoli vuotta. Vaihdoin verhon kiinnityksen tuttuun ja hyväksi todettuun verhovaijeriin. Nyt kaluste on oikeastaan entistä enemmän esikuvansa näköinen. Projektiin alun perin innoittanut kuva löytyy vanhasta postauksesta.

Toimivampi makuuhuone

Makuuhuone on ainut huone, jonka tapetoimme ennen muuttoamme tähän asuntoon. Siihen huoneen sisustaminen sitten jäikin pariksi vuodeksi. Tapetti on todella mieluinen edelleen ja pienen sisustamisen jälkeen se pääsi paremmin esiin. Vanha päiväpeitto oli liian tumma pieneen huoneeseen ja se meni parempiin tarkoituksiin (mm.tähän). Nyt vuode muistuttaa kevyttä pilvenhattaraa, joka kutsuu lepäilemään. 

 

Ompelupöytäni ei ollut käytännössä toimiva, vaikka se ihan kivalta näyttääkin vanhassa postauksessa. Kangasvarastoni olivat levittäytyneet sinne tänne kodin kaappeihin ja kangaslaatikot alkoivat yhä enenevissä määrin myös jäädä pitkiksi ajoiksi lattioille lojumaan. Niinpä sahasin työpöydästäni osan pois, raahasin kolmannen työpöydän laatikoston kellariin ja hankin ompelu- ja askartelutarvikkeille kunnon kaapin.

 

Pöytätasolle tuli lisää tilaa, kun sijoitin pöytätilaa vievät lokerikot seinähyllylle. Maalaan lokerikot todennäköisesti jossain vaiheessa valkoisiksi, jotta ne häivyttyvät paremmin seinään. Ne ovat suoraan sänkyä vastapäätä: ensimmäinen näkymä aamulla herätessä ja viimeinen ennen nukahtamista. Lokerikoista löytyvät kaikki tärkeimmät pienet ompelutarvikkeet, jotta ne ovat ommellessa käden ulottuvilla (langat, neulat, kuminauhat jne.). Muu löytyy viereisestä kaapista, johon hankin tarkoituksenmukaiset sisusteet: pari ritiläkoria keskeneräisille hommille ja puisen vetolaatikon napeille ja nauhoille.

Seinän hyllylevyn hankin käsittelemättömänä ja maalasin listavalkoisella Helmi-kalustemaalilla. Mustat hyllynkannattimet toimivat kaverina mustalle tuolille ja retrolampun mustille yksityiskohdille. Vanha kahvimylly sopisi teemallisesti paremmin keittiöön, mutta tähän se vaan natsaa. Mylly on muisto mummolasta.

Aseman tunnelmaa eteisessä

Uudistimme tylsän eteisemme. Tarvitsimme lisää säilytystilaa etenkin korvaamaan kylpyhuoneesta poistuvaa pyykkikaappia. Remontti eteni seuraavasti:

1. Löysimme sopivat kalusteet, hankimme ja asensimme paikoilleen.
2. Entinen eteisen kello joutui väistymään uuden kaapin tieltä - juuri se, minkä avulla ehditään juniin ja busseihin aamuisin.
3. "Kävisikö sellainen seinästä ulos tuleva aseman kello?" kysyi mies..

Ja siitä suunnitelmat alkoivat kehkeytyä kuin improvisaation oppikirjoissa. Olimme harvinaisen yksimielisiä ja kehittelimme toistemme ideoita "Joo, ja..." -tyyliin. Eteisen sisustuksessa voi vähän irrotella!

Eteisaula ennen:

Sama paikka nyt:

Eteiskäytävä ennen:

Ja sama paikka nyt:

Lastenvaatenaulakko sijoitettiin peililiukuovien taakse:

Päivän posteille hankittiin postilaatikko. Näin viimeisenä kotiin tulevan ei enää tarvitse kysyä "Tuliko postia".

Avaimille hankittiin kaksi naulakkoa entisen yhden sijaan. Sammutuspeitekin sopii nyt sisustukseen.

Aikaisemman 50-luvun lipaston tilalle laitettiin 35cm syvä ja 236cm korkea kaappi pyykkien ja pyyhkeiden säilytystä varten. Sen viereen löytyi juuri sopivan kokoinen lipasto. Koska emme halunneet siirtää seinällä olemassaolevia pistorasiaa ja valokatkaisijaa, vaihdoimme lipaston jalat sokkeliin, jonka rakensin vanhoista ylijäämähyllylevyistä. Lipaston vetimet vaihdettiin tyyliin sopiviksi. Nämä vetimet ovat olleet entisen asuntomme keittiössä. Niitä oli sen verran monta, että niitä riitti vielä uusien kaappienkin vetimiksi.

Kaapelimodeemi on piilotettu sokkelin sisään.

Vintagejuliste sijoitettiin vaihtokehykseen, jonka paspiksen aukkoa suurennettiin hieman.

Toinen juliste kiinnitettiin välioveen kaupasta saatavien julistelistojen ja karhuntarran avulla.

Nyt puuttuu enää lipaston ylle kiinnitettävä seinävalaisin, jotta lapset näkevät kaivella asusteitaan lipaston laatikoista. Mielessäni on jokin lyhtymäinen seinävalaisin, ehdottomasti tumma ja rautaisen näköinen.

Vuh vuh!

 

Kuopuksen kaveri oli eilen meillä kylässä ja hän on kaipaillut jo pidemmän aikaa kaveria itse tehdylle koiralleen (SK 2/09, samanlainen kuin täällä). Lapsi valitsi kankaan ja auttoi kappaleiden leikkaamisessa. Kun tuli ompelun aika, alkoivat leikit kiinnostaa enemmän, joten minä pääsin ompelupuuhiin. Lapsi täytti itse koiran vanhasta tyynystä otetulla vanulla ja päätti missä korvat sijaitsevat sekä valitsi napit silmiin ja nenään. Tytöillä oli niin hauskat leikit, että tein tämän otuksen mielelläni. Sitäpaitsi ompelusormeni jo syyhyävät. Melko suloinen otus siitä tulikin. Meillä on tehty viime viikot pientä pintaremppaa ja ompelut ovat jääneet. Rempan tuloksia esittelen, kunhan saadaan pienet viimeistelyt valmiiksi.