Lahjarasioita tuotepakkauksista

Olen säästänyt meille vuosien varrella kotiutuneiden mobiililaitteiden tukevat pahvikotelot. Ideanani on jo pidemmän aikaa ollut kokeilla decoupage-tekniikkaa niiden koristeluun. Ostin joskus alennusmyynnistä erittäin ohuita kahviserviettejä ihan tätä varten. Decoupage-lakan ostin kirjakaupasta tänä syksynä.

Laatikoiden lähtötilanne oli tämä:

Maalasin ensin laatikoiden kuvat ja tekstit piiloon akryyliväreillä. Jouduin maalaamaan pariinkin kertaan, jotta värikkäät kuvat peittyivät riittävästi.

Sitten vaan aloin harjoitella serviettien kiinnitystä lakan avulla. Olin jo visioinut mikä servietti tulee mihinkin laatikkoon. 12-vuotias esikoiseni innostui auttamaan vihreän laatikon pohjaosassa. Isoimman laatikon päällystäminen olikin kaikkein vaikeinta. Ilokseni huomasin, että ohuen servietin valitseminen oli fiksua: laatikoiden pohjat ja kannet menivät ongelmitta sisäkkäin vielä päällystyksen jälkeenkin.

 

Pipo-lapassetti

Säärystimien kaveriksi (kun lankaa tuli ostettua taas kerran liikaa) neuloin yhteensopivat pipon ja lapaset 10-vuotiaalle. Lapaset neuloin samalla ohjeella kuin lähes heti valmistuttuaan junaan unohtuneet harmaat lapaset. Näistä uusista tuli tosi kapeat ja pitkät. Ei mikään ihme, kun malli on suunniteltu 120 cm pitkälle lapselle...(10-vuotiaani on yli 140 cm pitkä). Pitää vihdoin alkaa uskoa, että omat lapseni eivät ole enää pieniä!

7 Veljestä -lanka kutitti lapsen otsaa, joten ompelin kutiamattoman vuorikappaleen ohuesta fleecestä. Fleecen alareunaan tein taitteen sik-sak -ompeleella. Yläreunaa en huolitellut mitenkään. Vuorin ompelin kiinni käsin harsimalla. Nytpä ei viimakaan pääse niin helposti neuloksen läpi.

Pipon ja lapasten ohjeet löytyvät syksyn 2011 Novita-lehdestä.

Muok. Unohdin mainita, että lisäsin pipon ympärykseen yhden mallikerran! 

Kierrepipo

Käväisin Mekkotehtaan innoittamana pienessä hietaniemeläis-lankakaupassa, kun oli muuta asiaa lähistölle. Valikoin mieleisen värisiä lankoja ja sain ihan pyytämättä tämän kierrepipon ohjeen kaupanpäällisiksi. Olen ihastellut tuota pipomallia Mekkotehtaassa, joten tartuin heti helppoon ohjeeseen. Ihanaa tehdä pelkkää oikeaa ja nurjaa monimutkaisten palmikoiden jälkeen!

Tarkoitus oli tehdä pipo itselleni, mutta tämä ei sopinut minulle yhtään. Näytin ihan 70-luvulta repäistyltä (yksi 70-luku elämässä riittää). Onneksi perheessämme on kolme muutakin päätä ja ehdottomaksi voittajaksi päätyi esikoiseni, jolle pipo sopi huippuhyvin. Hän halusi pipoon valkoisen ja melko suuren tupsun. Se näyttää vuodenaikaan sopivasti ihan pehmeältä lumipallolta.

Lankana on Lamana Puno. Ohje löytyy erikseen neljälle eri paksuiselle langalle.

Säärystimet koululaiselle

Tämän talvikauden neulontatulppa korkattu auki! 10-vuotias tilasi itselleen säärystimet. Niinpä käväisin ostamassa pois neulottujen 7-veikkojen tilalle uutta vaaleanviolettia 7-veikkaa, lapsen toiveväriä. Säärystimet joutuvat alttiiksi hankaukselle, joten katsoin parhaaksi neuloa ne kestävästä langasta.

Säärystimien malli on muokattu Yhteishyvän ohjeesta. Mallikerta on näissä muuten sama, mutta olen poistanut siitä kaksi nurjaa silmukkaa (10. ja 14. silmukan). Näin sain muokattua aikuisten koosta 10-vuotiaan säärille sopivan. Silmukoita näissä on siis 48 ja olen neulonut ne nelosen (bambu!)puikoilla ja resorit 3,5:n puikoilla. Tein nämä viikonloppureissun aikana ja olin ottanut kotoa mukaan vain 3,5:n sukkapuikot. Tarvitsin näihin sittenkin ne nelosen puikot ja sain siitä hyvän syyn hankkia elämäni ensimmäiset bambupuikot. Kyllä kannatti! Neulominen sai aivan uuden ulottuvuuden, kun kiiltävän metallin sijaan käsiä vasten oli sileää bambua. Silmukatkin pysyivät niissä paremmin paikoillaan. Taidan kirjoittaa joulupukille, josko saisin niitä lisää ;-)

Uuudet verhot keittiöön

Ostin tämän pirteän raitakankaan Gudrun Sjödenin alennusmyynnistä tarkoituksena tehdä siitä nojatuolin irtopäälliset. Aikani kangasta kotona mallailtuani totesin, että tämä on liian levoton nojatuoleihin. Lisäksi kankaan keltainen pohjaväri näyttää päivänvalossa lämpöisen keltaiselta, mutta keinovalossa se alkaa kääntyä vihreään. Se ei näyttänyt hyvältä olohuoneessa, mutta keittiön verhoina se on upea! Olin ostanut kangasta arviolta jonkun verran vaan ja se olikin täsmälleen sopiva määrä näihin verhoihin. Kangas löysi paikkansa!

Nojatuolin irtopäällinen

Meille hankitiin nojatuolit aikana, jolloin oli pakko joko ottaa halvin kangasvaihtoehto tai jättää nojatuolit ostamatta. Punainen, mokkamainen tekokuitukangas on inhottanut minua jo pitkään. Olen suunnitellut irtopäällisten ompelua kauan, mutta vasta tänä syksynä mittani tuli riittävän täyteen. Kangas, josta päällisen ompelin, on vanhaa Ikean paksua puuvillaa. Se riitti juuri tähän päälliseen.

Aloitin projektin tekemällä kaavat käsinojien sivukappaleista. Tämän jälkeen ompelu eteni vaihe vaiheelta kokeillen ja välillä ratkoen ja taas ommellen.

Takaosan jouduin tekemään kahdesta osasta, koska kangasta ei ollut enää riittävän isoa palaa jäljellä. Kaikki kankaat oli pesty ennen ompelua ja yksi suikale oli jo palvellut kirjahyllyn verhona keittiössä.

Päällinen puetaan tuoliin yläkautta pujoittaen. Tein tarrakiinnitykset pujotusaukkoon. Hetken jouduin pähkäilemään miten päällystän niskatyynyn ja sitä kiinni pitelevän osan. Päädyin ompelemaan kangassuikaleen kiinni takakappaleeseen. Suikaleen toiseen päähän ompelin tarroilla avattavan tyynynpäällisen.

 Myös takakappaleen alaosan sivut ovat tarroilla avattavat ja suljettavat molemmin puolin.

Olohuoneen ilme raikastui vaalean irtopäällisen ansiosta. Toinen nojatuoli on vielä entisellään. Valitettavasti Ikeassa ei enää myydä tätä samaa ruutukangasta. Yhteensopiva, tukeva ja edullinen puuvillakangas on siis hakusessa.

 Alla on nojatuoli ilman irtopäällistä. Aika ällöttävä materiaali, vai mitä?

 

Uusi keppari

10-vuotias kuopukseni ompeli itselleen uuden kepparin. Hän ei enää juurikaan apua tällaisissa ompeluksissa tarvitse (ompelin korvat kiinni päähän ja kiinnitin kepin paikoilleen, siinä minun osuuteni). Keppihevonen on tehty samalla Suuren käsityölehden kaavalla kuin edellinenkin lapsen keppari. Päälikangas on kotivarastoista löytynyttä puuvillaflanellia. Harjassa on kolmea erisävyistä villalankaa, jotka löytyivät lankalaatikostani. Täytteenä on kulahtaneesta tyynystä otettua vanua. Keppi on kiinnitetty puuvarteen ilmastointiteipillä ja päällystetty valkoisella urheiluteipillä (lapsen oma idea).

 Tälle hevoselle on tehty jo useat suitset ja erinäisiä riimuja. Nämä nimenomaiset ovat muistaakseni ravisuitset (en ole ollut millään tavalla osallisena kepparin varusteiden teossa, joten muistini voi pätkiä). Soljet ovat juomatölkkien nipukoita. Suitsien ym. varusteiden ohjeet löytyvät loistavasta, aikaisemminkin täällä mainostamastani kirjasta Keppihevosen varusteet (Uutela). Kirja on hyvä lahjaidea askartelusta pitävälle keppariharrastajalle.

Varjoteatteria

Spontaani varjoteatteriesitys syntyi viikonloppuna sukulaistytön kyläillessä meillä. Hahmot on piirretty valkoisella puuvärillä mustalle kartongille, leikattu irti ja kiinnitetty teipillä varrastikkuihin. Valkoinen lakana kiinnitettiin nastoilla oviaukkoon ja taakse asennettiin spottilamppu.

Askartelusynttärit

 

Kuopukseni halusi pitää askarteluteemaiset 10-vuotissynttärit. Kävimme Sinellissä, josta tyttö löysi keveitä muovinaamareita, joita on helppo koristella akryylivärein maalaten ja "timantteja" liimaten. Tämä osoittautui hyväksi valinnaksi, koska maalaaminen oli synttärivieraista tosi hauskaa. 

Mustalla alustalla odottavat valkoiset, ilmeettömät naamiot herättivät lapsissa kauhunaamari-ideoita  ja suuresta osasta naamioita tuli mustia ja kauhutyylisiä. Kaikki kutsutut eivät päässeet tulemaan ja pisimpään viihtyneet vieraat saivat maalata vielä toiset naamiot. Niistä tuli jo paljon värikkäämpiä tapauksia. Naamiotouhun kruunasi juoksentelu ulkona itse maalatut naamiot päällä.

 

Vaatteita peikoille

Tyttäreni ompeli 10-vuotislahjaksi saamilleen pienille peikoille vaatteita kylmien säiden varalle. Ompelu kävi sutjakkaasti omalla ompelukoneella.

Näin teet kalenterille kannet farkun lahkeesta - ohje

Lupasin tehdä ohjeen kalenterin kansien ompelemisesta. Tämä on elämäni ensimmäinen ompeluohje ja huomaan, että monivaiheisen ohjeen tekeminen ei olekaan ihan helppo nakki. Päädyin ompelemaan uudet kannet ja kuvaamaan prosessin vaihe vaiheelta. Tämä on mahdollisesti turhankin yksityiskohtainen ja rautalangasta väännetty - ja toisaalta se voi olla vaikeaselkoinen. Toivottavasti tästä on jollekulle kuitenkin apua ensimmäisiä kalenterin kansia tehdessä.

 Leikkaa ennemmin liian suuri kuin liian pieni osa lahkeesta kalenterinkansia varten.

 Leikkaa lahje auki siten, että tikattu sauma jää palan keskelle. Siitä tulee tukeva selkämys kalenterillesi. Leikkaa myös lahkeen päärme irti.

 Testaile palan sopivuutta kansiksi ja leikkele sopivamman kokoiseksi. Koska lahje on kalenterilleni melko nafti leveyssuunnassaan, täytyy tähän lisätä erilliset kappaleet etu- ja takakannen sisäpuolelle.

 Leikkaa sopivan kokoinen pala kangasta etukannen taskua varten.

 Silitä noin sentti sivu- ja alareunasta nurjalle puolelle. Huolittele sivu- ja alareunat sik-sak -ompeleella. 

 Taita yläreunaan päärme.

 Ompele päärme ja neulaa sivu- ja alareunan saumavarat nurjalle. Voit myös harsia neulaamisen sijaan.

 Etsi taskulle sopiva kohta etukannesta. Se näyttää parhaalta, jos alas ja reunoille jää suurin piirtein saman verran päällikangasta näkyviin.

 Neulaa tasku kiinni etukanteen.

 

Ompele tasku kiinni läheltä reunaa. Päättele yläreunat hyvin muutamaan kertaan edestakaisin ommellen, jotta tasku pysyy kiinni käytössä paremmin.

 

 Merkitse kynätaskun paikka nuppineuloilla tai kangasliidulla piirtäen. 

 Ompele merkattuun kohtaan suora ommel.

 Leikkaa mikro- tai polarfleecestä kansien kokoinen palanen. Fleecen värillä ei ole väliä, koska se jää täysin piiloon valmiissa kansissa.

 Tässä vaiheessa kannattaa tarkistaa kansikankaan koko ja asetella kangas siten, että tasku jää kauniisti keskelle etukantta.

 Koska farkunlahje oli kalenterilleni kapea, leikkasin kankaasta ylimääräisen pois jättäen vain sentin saumavaran etu- ja takakannen reunaan.

 Leikkasin palan vuorikangasta etu- ja takakappaleen sisäpuolta varten.

 Ompelin lisäkappaleet oikeat puolet vastakkain toisiinsa kiinni ja silitin saumavarat auki. Huolittelin lisäkappaleen ulkoreunan ja ompelin siihen käänteen.

 Leikkasin saumavarat kapeiksi. Jos sinulla on riittävän leveä pala päälikangasta, tätä vaihetta ei tarvitse tehdä ollenkaan.

 Leikkaa vuorikankaasta pala, joka on yhtä leveä kuin leikkaamasi fleecepala, mutta jossa on sentti saumavaraa sekä ylä- että alareunassa.

 Nyt kumpikin lisäkappale on ommeltu paikoilleen ja saumavarat on kavennettu. Aletaan ommella osia yhteen. Asettele kannet siten, että oikea puoli on ylöspäin ja kansien sisäkappaleet on käännetty varsinaisen päälikappaleen eteen nurjat puolet ylöspäin.

 Sijoita leikkaamasi vuorikappale kansien päälle nurja puoli ylöspäin. Vuorikappaleen sivureunat on tässä vaiheessa huoliteltu sik-sak -ompeleella. Neulaa kappaleet yhteen.

 Ompele ylä- ja alasaumat.

 Leikkaa saumavarat kapeiksi ja leikkaa nurkista pienet palat pois, jotta kannet kääntyvät kauniimmin oikein päin.

Sijoita fleecekappale pinoon päälimmäiseksi. Vuorikappaleen sivut ovat avoinaiset. Niiden kautta työ käännetään oikein päin. Fleecen voi harsia ennen kääntämistä kiinni vuorikappaleeseen, jotta se pysyy paremmin paikoillaan.

 Nyt vuorikappale on näkyvissä oikein päin.

 Fleece on vuorikankaan ja päällikankaan välissä. Tässä vaiheessa fleece kannattaa suoristaa siististi paikoilleen. Se ei ole harsintaa lukuun ottamatta kiinnittynyt kansiin.

 Käännä nyt myös etu- ja takakannen sisäkappaleet oikein päin. Tältä lähes valmiit kannet näyttävät sisäpuolelta.

 Ja tältä kannet näyttävät ulkopuolelta. Neulaa reunat tikkaamista varten. Katso, että nurkat ovat kääntyneet siististi oikein päin.

 Tikkaa kannet läheltä reunoja suoralla ompeleella.

 Mikäli haluat lisätä kansiin kirjanmerkin, leikkaa sopiva pätkä nauhaa ja neulaa se kiinni takakannen yläreunaan. Nauhan voi lisätä myös varhaisemmassa vaiheessa siten, että se jää reunaompeleen alle.

 Ompele nauha kiinni samaan kohtaan, jossa on jo valmiina tikkausommel. Nyt kalenterin kannet ovat valmiit. Pujota kannet kalenterin päälle ja ihaile hienoa lopputulosta!

 Minun kalenterillani on jo kannet enkä tarvitse näitä. Haluatko sinä nämä farkunlahjekannet omaksesi? Kannet sopivat n. 22cm korkeaan ja 18cm leveään kalenteriin. Ommellun kannen leveys ilman kalenteria on n. 37cm.

Jos haluat itsellesi nämä kannet, jätä kommentti. Mikäli haluajia on useampia kuin yksi, arvon kannet kommentin jättäneiden kesken maanantaina 8.9. Siihen asti on mahdollisuus jättää kommentti ja osallistua arvontaan.