tiistai 31. joulukuuta 2013

Kepparijuttuja

 
Kuopus sai joulupukilta toivomansa kirjan "Keppihevosten varusteet". Siinä on kivoja ohjeita keppareiden suitsiin, satuloihin ynnä muihin varusteisiin. Vaarin kanssa kuopus tekikin jo nahkaiset suitset vanhoista vöistä ja rautalangasta.
 
Aikaisemmin syksyllä kuopuksen kaveri oli meillä ompelemassa ja hän valmisti itse suunnittelemansa keppikamelin. Kankaat ovat jämiä keppihevosen ja pupuasujen ompeluista. Silmä ja kuonon musta kärki on liimattu askarteluhuovasta. Karvaisemmat osat lapsi osittain liimasi ja osittain ompeli. Vanut on otettu vanhoista tyynyistä.
 
Näiden kuvien myötä toivotan sinulle mukavia vuoden viimeisiä tunteja sekä onnea ja iloa tulevalle vuodelle! Toivottavasti käyt täällä myös ensi vuonna.

sunnuntai 29. joulukuuta 2013

Painettuja T-paitoja joululahjoiksi

 
Lapset painoivat minun avustuksellani T-paitoja joululahjaksi sukulaisille. 9-vuotias käytti joulukortteja varten tekemiään poroa ja possua mummin T-paitaan. Lisäksi hän teki kuusi-sabloonan ihan vaan tätä paitaa varten.
 
 
11-vuotias esikoinen mietti pitkään minkä kuvan painaisi mummon paitaan ja päätyi lopulta nauravaan aurinkoon.

 
Omalle isälleen tytöt painoivat paidan yhteistuumin. Esikoinen halusi painaa lenkkeilyä harrastavalle isälleen lenkkarin. Kuopus päätyi oravaan, koska se on kuulemma isän lempieläin. Lenkkarin sabloonat on tehty netistä tulostetusta lenkkarin kuvasta ja oravan kuopus piirsi omasta päästään. Peittävät askartelukaupasta hankitut painovärit on töpötelty superlon-palasilla. Kaikki sabloonat on tehty laminointikalvosta.
 
(Blogger näköjään taas pakkaa kuvia jotenkin, koska nämä kuvat muuttuivat tänne lataamisen jälkeen suttuisiksi. En nyt keksi mitään muutakaan keinoa ladata kuvia, joten olkoon sitten suttuisia. Pöh.)

sunnuntai 22. joulukuuta 2013

Huovuttelua

 
Olemme lasten kanssa tehneet pieniä huovutushommia pitkin viikkoa. Nämä ovat syntyneet erilaisten muottien avulla märkähuovutuksena. Muotteina käytimme sydämenmuotoista tuikkukuppia, kahdeksankulmaista pientä lasista tuhkakuppia (löytö kirpparilta), piparkakkumuottia ja sydämen muotoista lautasta.
 
 
Huovuttamiseen tarvitaan erivärisiä huovutusvilloja, muotti (piparimuotille tarvitaan syvä aluslautanen), mäntysuopaliuosta ja lämmintä vettä. Ensin laitellaan muotti täyteen huovutusvilloja pieninä suikaleina ristiin rastiin. Villaa pitää olla niin paljon, että se pursuaa jo muotin reunojen yli. Tämän jälkeen villojen päälle kaadetaan lämmintä vettä (käytimme niin kuumaa, kun kraanasta tuli ja se hiljalleen jäähtyi työskennellessä) ja mäntysuopaliuosta.
 
Sitten vaan huovutellaan ensin sormilla painellen. Huovutettavan muodon pinnan tuntuessa jo jämäkältä voi alkaa huovuttamaan hankaamalla eestaas sormilla. Välillä kannattaa kääntää huovutettava muoto ylösalaisin, jotta myös takapuoli huovuttuu. Viilentynyt vesi kaadetaan silloin tällöin pois ja tilalle kaadetaan lisää lämmintä vettä sekä lisätään mäntysuopaliuosta. Tekemistä helpottaa, jos laittaa lämmintä vettä suureen kannuun työskentelypöydälle ja varaa viereen poistovesiastian. Näin ei tarvitse kulkea vesipisteen luona vähän väliä.
 
 
Kun muoto on selvästi huovuttunut, eli pysyy tiiviisti muodossaan, sitä voi huuhdella vuoroin kylmässä ja vuoroin lämpimässä vedessä kraanan alla. Tällöin saippua huuhtoutuu pois ja villa vanuttuu: muodosta tulee tiiviimpi. Lopuksi puristellaan liiat vedet pois ja koristellaan valinnaisella tavalla. Heijastimen tein askartelukaupasta hankitulla silittäen liimautuvalla heijastinkalvolla. Tämä kannattaa tehdä vasta sitten, kun huopa on täysin kuiva. Kuivuminen voi viedä parikin päivää.

perjantai 20. joulukuuta 2013

Mehupillihimmeleitä


Olen suunnitellut mehupillihimmeleiden tekoa jo pidemmän aikaa, mutta nyt vasta sain aikaiseksi, kun Kotivinkin joululehdessä oli erittäin selkeä kuvallinen ohje. Tein ensin itse punaisen himmelin puolikkaista mehupilleistä. Kuopus teki sitten ohjauksellani keltaisen (ja kylässä ollut kuopuksen kaveri vihreän, mutta siitä ei ole kuvaa). Esikoinen teki sinisen himmelin mehupillin neljäsosista.
 
Lopuksi esikoinen teki vielä himmelikorvikset.



Olisi hauska kokeilla ison himmelirakennelman tekemistä, mutta ongelmaksi tulisi sen säilyttäminen. Mihin sen ensinnäkin ripustaisin täällä pienessä kerrostaloneliössä?

torstai 19. joulukuuta 2013

Kankaanpainantaa

 
Joulukortteja varten tehdyt sabloonat olivat niin hienoja, että niitä piti päästä hyödyntämään lisää. Niinpä kaivoin kaapista vanhaa mummolan lakanaa ja aikaisemmista kankaanpainohommista jääneitä kangasvärejä ja lapset rupesivat kankaanpainohommiin.

 
Tonttusabloona oli sen verran nafti yläpäästään, että 11-vuotias töpötteli väriä vahingossa sabloonan ohi. Niinpä piti keksiä joku kuva, joka peittäisi tahran. Lahjapakettihan siihen tuli.
 
Väreissä tytöt olivat hyvin tarkkoja. Punaista meillä ei ollut, mutta saimme sekoitettua murretun punaisen punavioletista ja lämpöisen keltaisesta kangasväristä. Lahjapaketin väri piti olla harmaa, mutta kuulemma ei suoraan mustasta ja valkoisesta sekoitettu, joten mustavalkoiseen seokseen piti lisätä hieman keltaista. Lapseni harrastavat kuvataidekoulua ja sen kyllä noista väripohdinnoista huomaa.

 
Porojen sininen on suoraan väripurkista, mutta possun väriä piti säätää ensimmäisen possun jälkeen. Keltainen muuttui oranssiksi ja lopputulokseen tuli hieno vastaväriharmonia. Tytöilläni näkyy olevan hyvä värisilmä.

 
Tämän kaiken painamisen päämääränä oli tehdä itse painetut pannulaput lahjaksi kaukana asuvalle sukulaistädille. Minä hoidin ompelupuolen, kun lapsilla oli jo muita kiireitä. Painettujen kankaiden välissä on puhkikuluneiden pyyhkeiden ehjiä, vaaleita kohtia. Vinonauhat ovat omasta takaa, mummolan perintöä enimmäkseen.


Bloggeri on taas näköjään vuosien tauon jälkeen ruvennut julkaisemaan suttuisia kuvia. Ilmeisesti blogger pakkaa kuvia jotenkin latausvaiheessa. Nämä kuvat olivat tarkkoja ennen bloggeriin lataamista. Harmillista..

keskiviikko 18. joulukuuta 2013

Joulukortit


Tänä vuonna teimme joulukortit lasten kanssa sabloonatekniikalla. Lapset piirsivät jouluisia kuva-aiheita laminointikalvolle vedenkestävällä tussilla. Leikeltiin kuvat sablooniksi ja töpöteltiin kuvat korttipohjille akryylivärein.



 
Hieman epäonnistuneita töpöttelyjä voi jatkaa mustalla tussilla. Tämä päätyi postitettavaksi kasvissyöjälle:
 


maanantai 2. joulukuuta 2013

Myssy yksivuotiaalle


Neuloin lasten serkkutytölle lapasten ja sukkien kaveriksi myssyn. Ohje on Suuren käsityölehden numerosta 2/2012. Alkuperäisessä ohjeessa myssy oli neulottu kahdella värillä, mutta näyttää se ihan hauskalta näinkin.


En ole aikaisemmin vuorittanut neulottua hattua, joten muutama viikko vierähti pähkäillessä. Lopulta ostin Eurokankaan palalaarista jotenkuten väreihin sopivan edes jotenkuten ohuehkon fleecekankaan. Yksi vuoriversio tärvääntyi harjoitellessa, mutta jo toisella kerralla onnistui hyvin. Vuori on ommeltu käsin pienin pistoin kiinni neulottuun osaan.


Lanka on Gjestal Maijaa ja puunapit löysin Mamman tuvasta. Sopivan väriset puunapit olivat niin vähissä, että yhtäkään tähän hattuun väriltään ja kooltaan sopivaa ei ollut kolmea samanlaista jäljellä. Onneksi kuitenkin nämä löytyivät. Havaitsin erilaisia nappeja mallaillessani, että napeilla on väliä silloin, kun ne ovat noin näkyvällä paikalla. Vääränlaisilla napeilla voisi pilata koko neuleen.

Nyt vaan toivon, että hattu on sopivan kokoinen! Se lähtee tällä viikolla postipaketissa uudelle omistajalleen.


sunnuntai 1. joulukuuta 2013

Virkkurihommia

 
Molla Millsin Virkkuri-kirjan innoittamana opettelin korien virkkaamista. Näiden alkuperäisissä ohjeissa käytettiin trikookudetta, mutta minä käytin Novitan Hanko-lankaa. Ostin kolme kerää sinapinkeltaista Hanko-lankaa kesällä niiden värin takia ajatuksena tehdä niistä asusteita. Lanka osoittautui kuitenkin sen verran tönköksi, että se mielestäni soveltuu paremmin käyttöesineiden valmistukseen. Virkkasin kaiken 4,5:n koukulla.
 
Pikkukori on tehty Virkkuri kirjan S-kokoisen kudekorin ohjeella ja isompi M-kokoisen ohjeella. Pienin on juuri sopiva pinnien ja ponnareiden säilytykseen. Isompi on näppärä yöpöydälle kertyville pikkutavaroille (käsivoide, huulirasva yms.).

 

Pitkulaiselle pussukalle en ole vielä keksinyt käyttöä, mutta sen hauska muoto houkutteli kokeilemaan. Pussukka on virkattu S-kokoisen korin ohjeella ja jatkettu niin kauan kun lankaa riittää. Ohje napinläven tekemiseen löytyi niin ikään Virkkuri-kirjasta. Viime vuosituhannella hankittu puunappikin pääsi vihdoin käyttöön.

 
Pitsinen tabletti syntyi ensimmäisenä Virkkuri-kirjan virkkauksena. Se on tehty S-kokoisen pitsimaton ohjeella. Ensin tuumailin, että siitä saattaisi tulla vessan matto. Koko jäi kuitenkin sen verran pieneksi, että se päätyi olohuoneen pienen pyöreän pöydän väriläiskäksi.



lauantai 23. marraskuuta 2013

Bamburättejä

 
Virkkasin loput bambulankani räteiksi (vuosien varrella kertyneitä versioita Novitan Bambua). Näitä voi vaikka sujautella lahjapaketteihin joulun alla. Omiin tarpeisiin näitä loistavia ja kestäviä rättejä minulla on jo riittävästi.
 
Sik-sak-virkkauksen ohjeen löysin vanhasta, tutusta virkkauskirjastani.


torstai 14. marraskuuta 2013

Lämmikettä yksivuotiaalle

 
Lasteni serkku hukkasi toisen junasukkansa kaupunkireissulla ja hänen äitiään se kovasti harmitti, koska nämä sukat olivat ainoat, jotka pysyvät edes jotenkuten lapsen jaloissa. Niinpä pääsin neulomaan uudet sukat. Koko on sama kuin edellisissä, koska niissä oli edelleen kasvunvaraa.

 
Neuloin samalla myös uudet lapaset omalla ohjeellani. Näihin toivottiin jo hieman lisää pituutta peukalon jälkeiseen osaan. Neuloin nämä muutoin 2,25:n puikoilla, mutta ranteen resoriosan 2:n puikoilla. Peukaloaukon jälkeen olen neulonut nelisen senttiä ennen kärkikavennuksia. Lapasten tuleva käyttäjä on nyt vähän päälle vuoden ikäinen tyttölapsi.
 
Lanka on Gjestal Maija, jota ostin vuosia sitten neuloakseni serkkutytön vanhemmille joululahjaksi "rakkauslapaset" (=yksi yhteinen lapanen kädestä pitämistä varten sekä lisäksi erilliset lapaset). Enpäs niitä ehtinyt ikinä neuloa, joten lapaset sai nyt sitten rakkauden hedelmä.

perjantai 8. marraskuuta 2013

Patalaput

 

Kaupanpäällisiksi saadusta harmaasta, karkeasta tweed-langasta en keksinyt mitään muuta käsityötä kuin tämän. Yhdestä kerästä tuli kaksi patalappua ja lanka on nyt kätevästi käytetty. Olen käynyt systemaattisesti läpi lankavarastoni ja tehnyt suunnitelmat lähes kaikkien lankojen varalle. Nyt neulon ja virkkaan omaan tahtiini kunnes kyllästyn. Mikä sen parempaa harmaan marraskuupäivän puuhaa kuin istua nojatuolissa kynttilöitä poltellen ja käsitöitä tehden?

 



sunnuntai 3. marraskuuta 2013

Trikoohuivi

 
Olen käyttänyt koko syksyn harmaata huivia. Maiseman harmaantuessa aloin kaivata jotain värikkäämpää kasvoja vasten. Ostin viime kesänä tätä keltaista pallotrikoota kesävaateompeluksia varten. En ole saanut tartuttua trikoo-ompeluksiin, koska joustavien kankaiden ompelu on minulle melko vierasta maastoa. Kangasta tuli hankittua reilusti, joten ehkä tämän tutustumisvaiheen jälkeen uskallan ommella siitä jotain muutakin (en lupaa).
 
Huivi on ommeltu yhdestä kankaan leveydestä, eli pituus on valmiina n. 150 cm ja leveys n. 20 cm. Oikean leveyden löysin kokeilemalla = leikkaamalla aina vähän lisää pois (seurauksena muutama pitkä kangassuikale, joille pitäisi keksiä käyttöä).


keskiviikko 30. lokakuuta 2013

Palmikkosukat

 
Mistä huomaa pitäneensä käsityöblogia melko pitkään? Ainakin siitä, että blogin pitämisen alkuaikoina neulotut sukat ovat jo kuluneet puhki. Toki meinaan ne parsia, mutta ensin piti neuloa uudet sukat, joita voi pitää jalassa vanhoja parsiessaan.
 
Neuloin Novitan Sukkalehdestä Palmikkosukat ohejetta lyhytvartisempina. Pelkäsin langan loppuvan kesken ja toisaalta pidempien varsien alkavan kiristää yläpäästään, koska ohjeessa ei ollut mitään levennyksiä resorin yläpäässä. Elämäni ensimmäistä kertaa neuloin sekä tiimalasikantapään että sädekavennuksen. Mielestäni ainakin tämän ohjeen kantapäät jäivät liian mataliksi tavalliseen vahvistettuun kantapäähän verrattuna. Eli en ainakaan vielä ihastunut itselleni uuteen kantapäämalliin. Sädekavennukset ovat sen sijaan kivaa vaihtelua aikaisemmin käyttämälleni nauhakavennukselle. Lankana on Seiskaveikkaa.

 

torstai 24. lokakuuta 2013

Lapasia

 
Syysloma tuli ja meni ja sen ansiosta sain tehtyä nämä ihanan valoisat lapaset.

 
Ohje on Novita talvi/2008 -lehdestä. Langan ostin kaukoviisaana viime kesänä Hemtexin alen loppualesta superhalvalla.

 
Kaukoviisaana olisin voinut nuuhkia lankakeriä ennen ostamista - tai edes ennen neulomisen aloittamista. Nuuhkin vasta valmiita lapasia ja totesin, että haisee pahalle. Pesin ne kolmeen kertaan (haju senkun voimistui ja selkeni homeen hajuksi), huuhtelin laimeassa etikkavedessä ja tuuletin parvekkeella. Ei auttanut. Sovituskuvien ottamisen jälkeen neuletakkini hiharesoritkin haisivat. Olen ottanut yhteyttä Hemtexiin ja ilmeisesti joku laadunvalvontaihminen selvittää miksi lanka haisee. Minä laitoin lapaset tänään vielä toiveikkaana vahvempaan etikkaveteen likoamaan.
 

 
Sain loman aikana onneksi neulottua myös jotakin villan tuoksuista. Kuopuksen lapaset on neulottu seiska veikasta, jota löytyi yli kerän verran lankalaatikoistani. Ohje on Novita syksy/2011 -lehdestä.

perjantai 23. elokuuta 2013

Sukkaa pukkaa


 
Työt ovat alkanet pitkän loman jälkeen ja se näkyy blogin hiipumisena. Loman lopputunnelmissa neuloin vimmaisesti villasukkia jämäseiskaveikoista. Lasten jalat ovat kasvaneet sitten viime talven ja nyt tulikin sopivasti heti koulujen alkuun kumpparikelejä ja uudet sukat pääsivät heti käyttöön.
 
Sukkaprojektit jatkuvat syyshämärien saapuessa. Hamsteri kun ei pääse karvoistaan: alekoreista tarttui mukaan kaikenlaista pikku kerää. Niin kauan, kun lasten jalat vielä kasvavat, pitää neuloa paksut seiskaveikkakerät pois alta tällä tutulla ulkoa (osin väärin) muistamallani sukkaohjeella.

torstai 1. elokuuta 2013

Huivi

 
Kesäpaitakangasta jäi jäljelle juuri sen verran, että se riitti huiviksi. Kangas on mainiota huivikangasta: laskeutuu, asettuu, soljuu ja tuntuu tosi mukavalta ihoa vasten.
 
 
Ompelin huivin kaksinkertaiseksi pötköksi. Siitä tuli hieman liian lyhyt, joten se tarvitsi jatketta. En sattunut omistamaan sopivaa pitsiä tai rimpsua, joten päädyin virkkaamaan päätyihin pitsireunat itse. Reunusten malli on suoraan kirjasta "Virkkaus - vanha konsti, uudet mallit" (Myhrer & Brandal). Lankana käytin harmaata Novitan Bambua. Valmiit pitsireunukset ompelin kiinni reteästi ompelukoneella, jotta eivät rupea repeilemään irti kesken kaiken, kuten käsin kiinni harsituille somisteille helposti käy.


maanantai 29. heinäkuuta 2013

Paikkailua


Tennareiden ystävälle (jalassa lähes AINA) sopii polven paikkaukseen tennarin kuva. Se on leikattu irti kankaasta, jota olen käyttänyt mm. muinaisiin kalenterin kansiin.

Tennari on kiinnitetty reikiintyneen kohdan päälle silittäen kiinnittyvällä liimaharsolla. Ekassa pesussa reunat rispaantuivat sen verran, että ompelin paikan kiinni vielä pienellä sik-sak -ompeleella.
Related Posts Plugin for WordPress, Blogger...