Kukkahuivi

Tällainen tästä nyt tuli. Sain kaksi kerää lisää keltaista Huopasta ja yhden oranssin. Aloitin koko virkkaamishomman alusta, koska tajusin virkanneeni liian tiiviitä kukkasia huovuttamista ajatellen. Vaihdoin virkkuukoukun kahdeksikkoon ja tein uusiin kukkasiin oranssit reunukset. Virkkasin niin monta kukkaa, kun langoista riitti ja ompelin ne yhteen enimmäkseen päättelylangoilla. Olin vakaasti päättänyt, että en enää koskaan huovuta Huopasta pesukoneessa tai jos huovutan, korkeintaan 30 asteessa. Hetken mielijohteesta laitoin huivin kuitenkin vyöteohjeessa mainittuun 40 asteen kirjopesun! Se oli virhe. Huivista tuli tönkkö. Tilanne parani, kun esikoisen avustuksella kiskoin kukkia märkinä isommiksi. On tämä huivi silti kaulassa melko tönkkö, mutta voi sitä kuitenkin käyttää. Näin kirkkaat värit eivät ole parhaat mahdolliset kasvojani vasten. Ehkä toteutan saman huivin toisen värisillä langoilla huovuttamatta. Sen verran hauska tämä malli mielestäni on.

Malli kukkasiin löytyy kirjasta "Virkkaus - vanha konsti, uudet mallit" (Myhrer&Brandal, 2009)

Vastavärisukat

Neuloin nämä sukat täsmälleen samalla ohjeella ja silmukkamäärällä kuin edelliset, mutta vaihdoin 3,5:n puikot kolmosiin. Tuloksena oli täsmälleen sopivat sukat 7-vuotiaalle. Tekemällä oppii.

Onnistunut kutistus

Sain ystävältäni läjän vaatteita (kiitos!), joiden joukossa oli tämä vaaleanpunainen kashmir-pusero. Se osoittautui minulle kuitenkin turhan pieneksi. Tungin sen 60 asteen kirjopyykin sekaan pesukoneeseen. Tuloksena oli aikaisempaa pehmeämpi ja paksumpi pusero, joka on juuri passelin kokoinen 122-senttiselle ekaluokkalaiselle!

Paikka ongelmallisille kodinkojeille

Meillä on kaksi laitetta, joille ei ollut mitään paikkaa. Kamalan ruma tulostin vei liikaa tilaa ja huomiota ompelupöydälläni ja mikro vei liian paljon tilaa keittiön vähillä työtasoilla. Esittelin aikaisemmin keittiömme opiskelijaboksihenkisen ratkaisun. Tyhjää lattiatilaa jäi 50+ senttiä kirjahyllyn ja oviaukon väliin. Siihenpä siis oli keksittävä joku edullinen ja siedettävä säilytysratkaisu, johon voisi tunkea kummankin vekottimen. Tästä karusta rumuudesta siis lähdettiin:

Ensin suunnittelin hankkivani sopivankokoista Lundiaa, mutta tämä kärry irtosi Ikeasta halvemmalla kuin yksi uutena ostettu Lundian hyllylevy ja oli lisäksi täsmälleen oikean kokoinen. Niinpä tuunasin sitä. Sudin muutaman kerroksen listavalkoista Helmi-kalustemaalia kärryn pintaan. Jätin maalaamatta kohdat, joissa oli jo valmiiksi vettähylkivä pintakäsittely. Liimasin itseliimautuvaa tarranauhaa kannen etureunaan:

Ompelin verhon peittämään tulostinta. Verhon yläreunaan ompelin neljä lyhyttä pätkää tarranauhan vastakappaletta. Ratkaisu toimii yllättävän hyvin. Kokeilen verhoratkaisua jossain vaiheessa myös tuohon viereiseen kirjahyllyyn. Verho on helppo laittaa pesuun ja vaihtaa toiseen.

Villasukat ja sisustuspohdintaa

Aloin neuloa villasukkia 7-vuotiaalle 7 veljeksestä vyötteen ohjeen mukaan. Kantapääkiilan jälkeen oli selvää, että sukkaan mahtuisi kaksi hoikan tytön jalkaa. Niinpä tulin kerrankin neuloneeksi jotain itselleni. On varmaan vihdoin myönnettävä, että käsialani on löysempää kuin Novita olettaa. Täytyy jatkossa vaihtaa puikot pienemmiksi tai neuloa ohjeita vähemmin silmukoin. (Oranssi lanka on kierrätettyä, siksi epätasaisen näköistä, en jaksanut kostutella.)

Olen taas pitkästä aikaa yrittänyt ratkoa kotimme erinäisiä säilytyspulmia. Asuntomme on kompakti, joten kaikki potentiaaliset säilytyspaikat on otettava käyttöön. Tapojeni vastaisesti ostelin läjän sisustusaiheisia aikakauslehtiä ja poimin niistä ideoita pohdittaviksi. Tässä muutamia otoksia.

Suurin murheenkryyni ainakin näin talvisaikaan on ETEINEN. Posteille ei ole mitään hyvää paikkaa. Toimisikohan tämmöinen (ilman tikapuita)? (Suuri käsityölehti 1/10)

Entä tämä? (sama lähde kuin edellä)

Ovien yläpuolelle kannattaa varmaan asentaa hylly, jonka päälle voi varastoida talvisin kesäkauden kamppeet ja päinvastoin. Avokoreja en käyttäisi pölyyntymisen takia, mutta kannelliset laatikot voisivat olle passelit. (Talo ja koti 1/10)

Muuallakin asunnossa ovien päällisten mahdollisuudet täytyy tutkia. Seinähyllyjä voisi asentaa aina, kun sellaiselle on tilaa ja järkevä käyttötarkoitus.. (Kotivinkki 2/10)

Litteitä vitriineitä voisi harrastaa ainakin keittiössä. (Talo ja koti 1/10)

Ripustelun mahdollisuudet on tutkittava. (Kotivinkki 2/10)

Pitäisikö ottaa käyttöön myös keittiönkaappien päällystilat? Melko pölyttyvä ja hankalasti saavutettava sijainti? (sama lähde kuin edellä)

Onkohan tämmöinen oikeasti kätevä? (Talo ja koti 1/10)

Sotkuiset nurkat ja hyllyt saa verhoilla piiloon. (sama lähde kuin edellä)

Työpiste on vielä asia erikseen. Omassa ompelupisteessäni seinä on vielä hyödyntämättä ja mietiskelen riittävän esteettistä ja kuitenkin käytännöllistä ratkaisua. Hyllyjen reunustoille kertyy helposti ylimääräistä kiertolaistavaraa eikä röykkiöitä ole kiva katsella sängyssä loikoillessa. (Kotivinkki 2/10)

Ikeasta on helppo käydä ostelemassa pieniä hyllyjä ja koreja, mutta toimiiko tällainen käytännössä? Hieman epäilen. (Oma koti kullan kallis 11/09)

Omatekoisia pehmoleluja

Meidän lasten ompeluinnostus alkoi tästä. Teimme tällaiset koirat Suuren käsityölehden ohjeen mukaan. Esikoinen (tuolloin 6v.) halusi ommella kokonaan itse, mutta ompelus jäi kesken ja katosi. Kuopus (tuolloin 4v.) ompeli osan itse ja loput ompelin minä. Materiaalina on polarfleece ja ompelulankana muliinilanka.

Kuopuksen ompeluinto jatkui ja keksimme, että hän voi itse piirtää kaavan seuraavaan pehmoleluun. Hän on ollut koko ikänsä suuri pupufani ja niinpä tuloksena oli pupu. Tästäkin lapsi ompeli osan itse ja minä loput. Lopuksi kirjailin pupulle kasvot lapsen ohjeiden mukaan.

Viime syksynä oma ompeluintoni heräsi taas (siihen liittyen tuli tämä blogikin perustettua) ja jo 5 vuotta täyttänyt kuopus seurasi puuhiani. Hän pyysi, että saisi ommella. Hän piirsi paperille ketun kuvan. Tein kuvan perusteella kaavat ja lapsi leikkasi kankaan kaavojen mukaan. Tekele jäi kuitenkin kesken innostuksen loputtua pariksi kuukaudeksi enkä minäkään ruvennut sitä ompelemaan.

Loppusyksystä lapsi taas innostui ompelemaan ja kettu kaivettiin esiin. Istuimme monet tovit vieretysten: minä ompelukoneen ääressä ja lapsi jakkaralla vieressäni. Hän ompeli tätä kettua, joka matkan varrella muuttui sudeksi, ja minä muffinsseja ja jäätelöitä. Mitä enemmän lapsi ompeli, sitä nopeammaksi hän tuli. Lopulta susi oli valmis ja se voitiin täyttää. Lapsi valikoi tarkkaan oikean väriset ja kokoiset helmet silmiksi. Jalat tällä sudella olivat kuulemma liian harallaan. Se johtui kyllä minun kaavantekotaidottomuudestani. Yritin niitä jalkoja kuroa hieman lähemmäs toisiaan. Pienen nirsoilun jälkeen susi kuitenkin pääsi lapsen viereen nukkumaan ja tasa-arvoiseksi pehmoleluperheen jäseneksi.

Lankaongelma ja pirteät lapaset

Innostuin virkkaamaan Novitan Huopasesta kukkasia aikeenani liittää ne yhteen huiviksi. (Kukkien ohje on edellisen postauksen virkkauskirjassa, joskin jätin viimeisen kerroksen pois).  Lanka loppui kesken eikä samaa väriä löytynytkään enää kaupoista. Novitan nettisivuillakaan ei enää esitellä tätä väriä. Mikäli joku teistä lukijoista tietää mistä tätä lankaa voisi vielä saada, vinkatkaa! Olen kiitollinen kaikista vinkeistä. En muista ostinko tämän langan viime talvena vai edellisenä.

Edit. Lankaongelma ratkesi! Kannatti valitella asiaa täällä :-)

Pakkaset senkun jatkuvat ja esikoinen on hukannut viime talvena hänelle neulomani lapaset. Näillä pakkasilla ei tarkene pelkissä rukkasissa, joten piti neuloa uudet lapaset nopeasti. Tein nämä Isoveli Colorista langan vyötteessä olevalla ohjeella. Vaihdoin vitosen puikot nelosiin niin tuli tiiviimpää. Mun mielestä tämä lanka on erittäin hauskan näköistä pienissä neulomuksissa!