Uuudet verhot keittiöön

Ostin tämän pirteän raitakankaan Gudrun Sjödenin alennusmyynnistä tarkoituksena tehdä siitä nojatuolin irtopäälliset. Aikani kangasta kotona mallailtuani totesin, että tämä on liian levoton nojatuoleihin. Lisäksi kankaan keltainen pohjaväri näyttää päivänvalossa lämpöisen keltaiselta, mutta keinovalossa se alkaa kääntyä vihreään. Se ei näyttänyt hyvältä olohuoneessa, mutta keittiön verhoina se on upea! Olin ostanut kangasta arviolta jonkun verran vaan ja se olikin täsmälleen sopiva määrä näihin verhoihin. Kangas löysi paikkansa!

Nojatuolin irtopäällinen

Meille hankitiin nojatuolit aikana, jolloin oli pakko joko ottaa halvin kangasvaihtoehto tai jättää nojatuolit ostamatta. Punainen, mokkamainen tekokuitukangas on inhottanut minua jo pitkään. Olen suunnitellut irtopäällisten ompelua kauan, mutta vasta tänä syksynä mittani tuli riittävän täyteen. Kangas, josta päällisen ompelin, on vanhaa Ikean paksua puuvillaa. Se riitti juuri tähän päälliseen.

Aloitin projektin tekemällä kaavat käsinojien sivukappaleista. Tämän jälkeen ompelu eteni vaihe vaiheelta kokeillen ja välillä ratkoen ja taas ommellen.

Takaosan jouduin tekemään kahdesta osasta, koska kangasta ei ollut enää riittävän isoa palaa jäljellä. Kaikki kankaat oli pesty ennen ompelua ja yksi suikale oli jo palvellut kirjahyllyn verhona keittiössä.

Päällinen puetaan tuoliin yläkautta pujoittaen. Tein tarrakiinnitykset pujotusaukkoon. Hetken jouduin pähkäilemään miten päällystän niskatyynyn ja sitä kiinni pitelevän osan. Päädyin ompelemaan kangassuikaleen kiinni takakappaleeseen. Suikaleen toiseen päähän ompelin tarroilla avattavan tyynynpäällisen.

 Myös takakappaleen alaosan sivut ovat tarroilla avattavat ja suljettavat molemmin puolin.

Olohuoneen ilme raikastui vaalean irtopäällisen ansiosta. Toinen nojatuoli on vielä entisellään. Valitettavasti Ikeassa ei enää myydä tätä samaa ruutukangasta. Yhteensopiva, tukeva ja edullinen puuvillakangas on siis hakusessa.

 Alla on nojatuoli ilman irtopäällistä. Aika ällöttävä materiaali, vai mitä?

 

Ilmoitustaulun uudistus

  

Korkkinen ilmoitustaulu oli aikaisemmin lastenhuoneessa karhuntarrapalasilla kiinnitettynä suoraan tapettiin. Kun huone tapetoitiin uudestaan, tämä kammotus jäi kotiimme pyörimään. Se etsi paikkaansa ja odotellessaan oli nojallaan seinää vasten kenkäkaapin päällä säännöllisesi lattialle kaatuillen.

 

Nyt vihdoin tartuin toimeen: maalasin kehykset valkoisella jämämaalilla (Helmi-kalustemaali) ja liimasin paksun puuvillakankaan suoraan korkkipintaan vedellä ohennetulla puuliimalla. Kangas on kauttaaltaan noin sentin leveämpi kuin näkyvä korkkiosa. Reunat sain työnnettyä listan alle piiloon sileää veistä apuna käyttäen. Taulu roikkuu kahden kolmiomaisen tauluripustimen varassa ruuvein.

 

 

 

Neiti vihreän leponurkkaus

Ompelin muutaman tyynynpäällisen esikoisen huoneeseen.

Kokeilin erilaisia tapoja tehdä tyynynpäällisistä avattavia ja suljettavia.

Pilkkukankaat ovat pussilakanasta, jossa toinen puoli oli vihreä valkoisilla pilkuilla ja toinen päinvastoin.

Valkopohjainen tyynynpäällinen oli jo valmis tyynyliina. Ompelin siihen tikkaukset reunoihin ja suljin aukon muovisilla, pienillä perintöneppareilla.

Huoneessa on erikoiset ikkunat: matala ja leveä nousevan auringon suuntaan ja pieni tuuletusikkuna aamupäivän auringon suuntaan. Ompelin ylipitkän kapan peittämään tylyä betoniseinää ikkunan yläpuolella. Lisäksi lasten mummolasta jäi sopivasti yli omenanvihreät pimennysverhot. Nyt voi kesälläkin nukkua aamulla pitkään!  

Nyt on kaikki niin vihreää, että joukkoon on pakko lisätä jotain punaista!

Tekemällä oppii

...ainakin sen, että itseliimautuva tarranauha ei pysy kiinni lakatussa tai kiiltäväksi käsitellyssä pinnassa. Lundiahyllyistä nauha irtosi alle vuorokaudessa ja tässä tuunaamassani monitoimikalusteessa se pysyi puoli vuotta. Vaihdoin verhon kiinnityksen tuttuun ja hyväksi todettuun verhovaijeriin. Nyt kaluste on oikeastaan entistä enemmän esikuvansa näköinen. Projektiin alun perin innoittanut kuva löytyy vanhasta postauksesta.

Toimivampi makuuhuone

Makuuhuone on ainut huone, jonka tapetoimme ennen muuttoamme tähän asuntoon. Siihen huoneen sisustaminen sitten jäikin pariksi vuodeksi. Tapetti on todella mieluinen edelleen ja pienen sisustamisen jälkeen se pääsi paremmin esiin. Vanha päiväpeitto oli liian tumma pieneen huoneeseen ja se meni parempiin tarkoituksiin (mm.tähän). Nyt vuode muistuttaa kevyttä pilvenhattaraa, joka kutsuu lepäilemään. 

 

Ompelupöytäni ei ollut käytännössä toimiva, vaikka se ihan kivalta näyttääkin vanhassa postauksessa. Kangasvarastoni olivat levittäytyneet sinne tänne kodin kaappeihin ja kangaslaatikot alkoivat yhä enenevissä määrin myös jäädä pitkiksi ajoiksi lattioille lojumaan. Niinpä sahasin työpöydästäni osan pois, raahasin kolmannen työpöydän laatikoston kellariin ja hankin ompelu- ja askartelutarvikkeille kunnon kaapin.

 

Pöytätasolle tuli lisää tilaa, kun sijoitin pöytätilaa vievät lokerikot seinähyllylle. Maalaan lokerikot todennäköisesti jossain vaiheessa valkoisiksi, jotta ne häivyttyvät paremmin seinään. Ne ovat suoraan sänkyä vastapäätä: ensimmäinen näkymä aamulla herätessä ja viimeinen ennen nukahtamista. Lokerikoista löytyvät kaikki tärkeimmät pienet ompelutarvikkeet, jotta ne ovat ommellessa käden ulottuvilla (langat, neulat, kuminauhat jne.). Muu löytyy viereisestä kaapista, johon hankin tarkoituksenmukaiset sisusteet: pari ritiläkoria keskeneräisille hommille ja puisen vetolaatikon napeille ja nauhoille.

Seinän hyllylevyn hankin käsittelemättömänä ja maalasin listavalkoisella Helmi-kalustemaalilla. Mustat hyllynkannattimet toimivat kaverina mustalle tuolille ja retrolampun mustille yksityiskohdille. Vanha kahvimylly sopisi teemallisesti paremmin keittiöön, mutta tähän se vaan natsaa. Mylly on muisto mummolasta.

Aseman tunnelmaa eteisessä

Uudistimme tylsän eteisemme. Tarvitsimme lisää säilytystilaa etenkin korvaamaan kylpyhuoneesta poistuvaa pyykkikaappia. Remontti eteni seuraavasti:

1. Löysimme sopivat kalusteet, hankimme ja asensimme paikoilleen.
2. Entinen eteisen kello joutui väistymään uuden kaapin tieltä - juuri se, minkä avulla ehditään juniin ja busseihin aamuisin.
3. "Kävisikö sellainen seinästä ulos tuleva aseman kello?" kysyi mies..

Ja siitä suunnitelmat alkoivat kehkeytyä kuin improvisaation oppikirjoissa. Olimme harvinaisen yksimielisiä ja kehittelimme toistemme ideoita "Joo, ja..." -tyyliin. Eteisen sisustuksessa voi vähän irrotella!

Eteisaula ennen:

Sama paikka nyt:

Eteiskäytävä ennen:

Ja sama paikka nyt:

Lastenvaatenaulakko sijoitettiin peililiukuovien taakse:

Päivän posteille hankittiin postilaatikko. Näin viimeisenä kotiin tulevan ei enää tarvitse kysyä "Tuliko postia".

Avaimille hankittiin kaksi naulakkoa entisen yhden sijaan. Sammutuspeitekin sopii nyt sisustukseen.

Aikaisemman 50-luvun lipaston tilalle laitettiin 35cm syvä ja 236cm korkea kaappi pyykkien ja pyyhkeiden säilytystä varten. Sen viereen löytyi juuri sopivan kokoinen lipasto. Koska emme halunneet siirtää seinällä olemassaolevia pistorasiaa ja valokatkaisijaa, vaihdoimme lipaston jalat sokkeliin, jonka rakensin vanhoista ylijäämähyllylevyistä. Lipaston vetimet vaihdettiin tyyliin sopiviksi. Nämä vetimet ovat olleet entisen asuntomme keittiössä. Niitä oli sen verran monta, että niitä riitti vielä uusien kaappienkin vetimiksi.

Kaapelimodeemi on piilotettu sokkelin sisään.

Vintagejuliste sijoitettiin vaihtokehykseen, jonka paspiksen aukkoa suurennettiin hieman.

Toinen juliste kiinnitettiin välioveen kaupasta saatavien julistelistojen ja karhuntarran avulla.

Nyt puuttuu enää lipaston ylle kiinnitettävä seinävalaisin, jotta lapset näkevät kaivella asusteitaan lipaston laatikoista. Mielessäni on jokin lyhtymäinen seinävalaisin, ehdottomasti tumma ja rautaisen näköinen.

Hämärrysoperaatio

Lasten huoneisiin paistaa aamuaurinko, mikä aiheutti aikaisen heräämisen myös vapaapäivinä. Nyt lomalla päätin varmistaa aamu-unien venymisen riittävän mittaisiksi itse kullakin. Hankin Anttilasta pimentävää verhokangasta ja ompelin kuopuksen huoneeseen piiloon menevän kolmannen vehon, joka on lyhyempi kuin varsinaiset verhot. Se jää patterin yläpuolelle eikä vie yhtään ylimääräsitä tilaa. Tein vain yhden leveyden, koska se pimentää ihan riittävästi. Ikkunoissa on myös sälekaihtimet.

Tässä kankaassa ei ole pimentävää kalvoa, vaan sen sisään on kudottu mustaa lankaa ja kangas on hyvin tiivistä. Se ei todellakaan pimennä 100%:sti, mutta hämärtää riittävästi. Hinta oli tarjouksessa alle 8 euroa metriltä, joten ihan hintansa väärti.

Näkösuojaa parvekkeelle

Meidän lasitetulta parvekkelta on kivat maisemat kahteen suuntaan, mutta kolmannessa suunnassa on vain rumia elementtikerrostaloja. Siellä on myös katu, jolla kulkevien ihmisten katseilta haluan suojautua. Näin Pilvitarhan pajassa tällaista ihanaa pelargonia-aiheista ikkunakalvoa. Pilvitarha auliisti kertoi mistä oli sitä hankkinut ja sieltä minäkin kalvoni tilasin. Silikoninen kalvo on kiinni lasissa saippuavedellä. Helppo kiinnittää, siirtää ja irrottaa.

Parvekkeen alalaseihinkin pitäisi keksiä jotain yhteensopivaa näkösuojaa. Kuvissa näkyvä raidallinen markiisikangas on edellisen asukkaan peruja enkä pidä siitä yhtään. Kalvo kuitenkin todennäköisesti on tuohon liian läpikuultava. Ideoita kellään?

Istutukset senkun lisääntyvät ja laajenevat. Kaikenlaista tupsahtelee. Yrtit vaan puuttuvat edelleen.

Sängynpääty

 

Olen pakottanut itseni tekemään keskeneräiset projektit loppuun ennen kuin aloitan uusia. Tämä kuopuksen sängynpääty on ollut keskeneräisenä jo monta viikkoa. Ompelin kevyesti pehmustetun hupun olemassaolevan päädyn päälle. Kysessä on kerrossängyn alasänky, jonka päädyt ovat avonaiset. Vuorina on pala vanhaa päiväpeittoa (samaa kuin pianon suojuksessa). Päällikangas on samaa kuin huoneen verhojen alaosa ja nauhat ompelin samasta kankaasta, kuin pianon suojuksen päällikangas. Täytyy ommella huppu myös toiseen päätyyn. En ole vielä päättänyt tuleeko se samasta kankaasta vai jostain muusta sopivasta.