Perustimme ystävien kesken kässäkerhon. Ekalla tapaamisella kävimme läpi kangasvarastojani siinä toivossa, että joku haluaisi hyödyntää kankaitani. Siinä vaiheessa, kun kaivoin laatikon pohjalta 20 vuotta vanhan persikanvärisen farkkukankaan oli pakko myöntää, että olen hamstraaja! Voi ei!
Hamstraamisestani ahdistuneena aloin siivoilla ompelutarvikekaapistani pois tavaraa, jota en todellakaan tarvitse (ruttuuntuneita kaavapaperin palasia, pikkiriikkisiä tilkkuja ym.) vastaan tuli tämä kauan sitten keskeneräiseksi jäänyt neuletyö! En tietysti enää osannut jatkaa pitsineulosta, joten neuloin muutaman kerroksen aina oikeaa ja päättelin huivin. Hieman pieni siitä tuli, mutta söpön keväinen. Hamstraamiseen ajatutuneen wannabe-käsityöharrastajan mieli tästä hieman keveni!
