Tilkkutäkki



Keväällä kerroin täällä, että ompelen meidän parvekkeen divaanille tilkkupeiton. Leikkelin tilkut jo alkukesästä, mutta sitten tuli työ- ja lomakiireitä ja homma jäi kesken. Nyt loppukesän rutistuksena saatoin projektin loppuun ja tässä se nyt sitten on. Nyt tarkenee ottaa torkut myös viileinä elokuun päivinä tai iltoina.

Lapsena mummulassa nukuin mummun tekemän tilkkutäkin alla. Hauskinta oli tutkia täkin kankaita ja etsiä tuttuja kuoseja. Mummu kutoi mattoja ja koko suku toi hänelle vanhoja vaatteita matonkuteiksi. Osa kankaista päätyi kuitenkin tilkkupeitoiksi. Siellä oli isän vanhaa paitaa, äidin vanhaa mekkoa ja tuttua lakanaa. Tämän kierrätysajatuksen yhdistän vahvasti tilkkutäkin ideaan. Tässä omassa täkissäni on mm. lasteni vanha kesämekko, kolmea entistä verhoa ja ekan opiskelijakämppäni pöytäliinaa. Suuri osa kankaista on jämäpaloja aikaisemmista ompeluksistani. Vuorikangas on äitini virheostos pöytäliinaksi. Pääli- ja vuorikankaan välissä on vanulevyä. Kiinnitin kerrokset toisiinsa sieltä täältä pistelemällä ja solmimalla langat yhteen (kiitos vinkistä V.!)

Tilkut on sommiteltu ensin silmämääräisesti riveiksi, sitten ommeltu yhteen vaakasuoriksi suikaleiksi, silitetty, kohdistettu saumat ja ommeltu suikaleet isommiksi kokonaisuuksiksi. Sitten on taas sommiteltu lisää tilkku tilkulta ja niin edespäin kunnes jäljellä ei ollut enää rivin verran keskenään erilaisia tilkkuja. Osa tilkuista loppui kesken kaiken ja joitakin jäi jäljelle, mutta kaikki tuli lopulta jotenkin hyödynnettyä.