Uusi keppari

10-vuotias kuopukseni ompeli itselleen uuden kepparin. Hän ei enää juurikaan apua tällaisissa ompeluksissa tarvitse (ompelin korvat kiinni päähän ja kiinnitin kepin paikoilleen, siinä minun osuuteni). Keppihevonen on tehty samalla Suuren käsityölehden kaavalla kuin edellinenkin lapsen keppari. Päälikangas on kotivarastoista löytynyttä puuvillaflanellia. Harjassa on kolmea erisävyistä villalankaa, jotka löytyivät lankalaatikostani. Täytteenä on kulahtaneesta tyynystä otettua vanua. Keppi on kiinnitetty puuvarteen ilmastointiteipillä ja päällystetty valkoisella urheiluteipillä (lapsen oma idea).

 Tälle hevoselle on tehty jo useat suitset ja erinäisiä riimuja. Nämä nimenomaiset ovat muistaakseni ravisuitset (en ole ollut millään tavalla osallisena kepparin varusteiden teossa, joten muistini voi pätkiä). Soljet ovat juomatölkkien nipukoita. Suitsien ym. varusteiden ohjeet löytyvät loistavasta, aikaisemminkin täällä mainostamastani kirjasta Keppihevosen varusteet (Uutela). Kirja on hyvä lahjaidea askartelusta pitävälle keppariharrastajalle.

Varjoteatteria

Spontaani varjoteatteriesitys syntyi viikonloppuna sukulaistytön kyläillessä meillä. Hahmot on piirretty valkoisella puuvärillä mustalle kartongille, leikattu irti ja kiinnitetty teipillä varrastikkuihin. Valkoinen lakana kiinnitettiin nastoilla oviaukkoon ja taakse asennettiin spottilamppu.

Askartelusynttärit

 

Kuopukseni halusi pitää askarteluteemaiset 10-vuotissynttärit. Kävimme Sinellissä, josta tyttö löysi keveitä muovinaamareita, joita on helppo koristella akryylivärein maalaten ja "timantteja" liimaten. Tämä osoittautui hyväksi valinnaksi, koska maalaaminen oli synttärivieraista tosi hauskaa. 

Mustalla alustalla odottavat valkoiset, ilmeettömät naamiot herättivät lapsissa kauhunaamari-ideoita  ja suuresta osasta naamioita tuli mustia ja kauhutyylisiä. Kaikki kutsutut eivät päässeet tulemaan ja pisimpään viihtyneet vieraat saivat maalata vielä toiset naamiot. Niistä tuli jo paljon värikkäämpiä tapauksia. Naamiotouhun kruunasi juoksentelu ulkona itse maalatut naamiot päällä.

 

Vaatteita peikoille

Tyttäreni ompeli 10-vuotislahjaksi saamilleen pienille peikoille vaatteita kylmien säiden varalle. Ompelu kävi sutjakkaasti omalla ompelukoneella.

Fimo-askartelua

Meillä on ollut aikaisemmin Cernit-massaa, jonka rakenteesta emme ole erityisemmin pitäneet. Nyt vihdoin kokeilimme lasten kanssa Fimoa ja siitähän oli tosi hauska muotoilla pieniä herkullisia korun osia. 

Inspiraatiota haimme YouTubesta (hakusanalla "Fimo tutorial":

• jäätelön tekeminen (me emme hankkineet mitään värijauheita ym. erityisohenteita)
• erilaiset donitsit (käytimme Fimo-massalle tarkoitettua kirkasta lakkaa)

 

Englanninlakuihin inspiraatio tuli Elvarilta, josta olemmekin aikaisemmin joitain herkullisia koruja hankkineet.

Kepparijuttuja

 

Kuopus sai joulupukilta toivomansa kirjan "Keppihevosten varusteet". Siinä on kivoja ohjeita keppareiden suitsiin, satuloihin ynnä muihin varusteisiin. Vaarin kanssa kuopus tekikin jo nahkaiset suitset vanhoista vöistä ja rautalangasta.

 

Aikaisemmin syksyllä kuopuksen kaveri oli meillä ompelemassa ja hän valmisti itse suunnittelemansa keppikamelin. Kankaat ovat jämiä keppihevosen ja pupuasujen ompeluista. Silmä ja kuonon musta kärki on liimattu askarteluhuovasta. Karvaisemmat osat lapsi osittain liimasi ja osittain ompeli. Vanut on otettu vanhoista tyynyistä.

 

Näiden kuvien myötä toivotan sinulle mukavia vuoden viimeisiä tunteja sekä onnea ja iloa tulevalle vuodelle! Toivottavasti käyt täällä myös ensi vuonna.

Keppihevonen

 

Tässä on Sami, tokaluokkalaisen lähes kokonaan itse tekemä keppihevonen. Ohjeet Suuren käsityölehden nettisivuilta. Villakangas, suitsiin käytetyt nauhat ja tähtiniitit on ostettu Eurokankaasta ja muut tarpeet löytyivät kotoa. Tänään Sami pääsi ensimmäistä kertaa ulkolenkille lumiseen metsään. 

 

Itse tehtyjä kynttilöitä

Viimeisellä viikolla ennen joulua teimme lasten kanssa kynttilöitä. Hain askartelukaupasta valmista kynttilämassaa, sopivaa sydänlankaa ja kahta kynttiläväriä. Olimme keräilleet talteen pari viikkoa tyhjiä vessapaperirullia tätä varten.

Tältä muottimme näyttivät ennen kynttilämassan kaatoa. Pohja on teipattu tiukasti maalarinteipillä ja toinen sydänlangan pää on pujotettu muotin ulkopuolelle pienestä reijästä ja teipattu tiukasti paikoilleen.

Maalarinteippi irtoili steariinin ja parafiinin vaikutuksesta ja kynttilämassa valui enemmän ja vähemmän muotin alareunasta ulos. Muistaakseni viimeksi kynttilöitä tällä tavoin tehdessäni (n. 15 vuotta sitten) käytin maalarinteipin sijaan ilmastointiteippiä. Paperinen, kostuttamalla kiinni tarttuva liimanauha voisi myös toimia.

 

Sekoittelimme erilaisia variaatioita sinisestä ja punaisesta kynttiläväristä ja teimme sattumanvaraisia kerroksia. Kynttilät onnistuivat hyvin. Niitä annettiin opettajille ja sukulaisille joululahjoiksi. Alla olevassa kuvassa näkyvät 8-vuotiaan kuopuksen opettajan ja avustajan lahjat hauskoine pakettikortteineen. (Sellofaani on kyllä ihan kamalaa, mutta tässä käytössä melko kätevää.)

Taas se alkaa

kuten joka elokuu: kouluaherrus. Tuleva nelosluokkalainen ilmoitti, että tarvitsee uuden penaalin. Ehdotin, että ompele sellainen itse ja niinpä hän ompeli. Materiaaleina ovat isän puhkikuluneiden farkkkujen lahje, kierrätysvetoketju ja pala puuvillapopliinia (joka vahvistettiin ensin tukikankaalla). Tyttö on todella tarkka ompelija, kuten kuvasta näkyy. Tässä tuli mukavasti harjoitusta sekä vetoketjun että taskun ompelemisesta.

Kesä on kulunut ilman käsitöitä. Ehkä tässä arkiaherruksen alkaessa kaipaan taas käsitöiden tuomaa vastapainoa ja bloginikin jälleen virkistyy.

Pupunen

Ekaluokkalainen sai joululahjaksi RitaRilla-ompelupaketin, jossa oli vanua ja ompelulankaa lukuun ottamatta mukana kaikki tarvittava tähän pupuun. Ajattelin ensin, että lapsi ompelee sylissäni istuen niin, että minä painelen "kaasua". Hänen jalkansa kuitenkin ylsi polkimeen ja hän ihan pienen harjoittelun jälkeen ompeli pupun lähes kokonaan itse! Minä autoin jyrkimmissä mutkissa. Pupu valmistui parissa illassa yhdessä tehden. Aika söpö siitä tuli!   

Vuh vuh!

 

Kuopuksen kaveri oli eilen meillä kylässä ja hän on kaipaillut jo pidemmän aikaa kaveria itse tehdylle koiralleen (SK 2/09, samanlainen kuin täällä). Lapsi valitsi kankaan ja auttoi kappaleiden leikkaamisessa. Kun tuli ompelun aika, alkoivat leikit kiinnostaa enemmän, joten minä pääsin ompelupuuhiin. Lapsi täytti itse koiran vanhasta tyynystä otetulla vanulla ja päätti missä korvat sijaitsevat sekä valitsi napit silmiin ja nenään. Tytöillä oli niin hauskat leikit, että tein tämän otuksen mielelläni. Sitäpaitsi ompelusormeni jo syyhyävät. Melko suloinen otus siitä tulikin. Meillä on tehty viime viikot pientä pintaremppaa ja ompelut ovat jääneet. Rempan tuloksia esittelen, kunhan saadaan pienet viimeistelyt valmiiksi.

Yhteensopivaa askartelua

Ajelehtiville kynille piti saada sisustukseen sopiva teline. Toteutus samalla tavoin kuin aikaisemminkin. Kuopus koristeli omansa paljetein.

Pikselipuuhia

Mitä pienet edellä, sitä isot perässä. Lapset älysivät taas Hamahelmien olemassaolon ja ovat jo kaksi iltaa taiteilleet silitettävää muovitaidetta. Minä törmäsin ihanaan, uuteen kirjaan (Neulo, virkkaa, kirjo jämälangasta! / Sanna Vatanen), josta otin pari kopsua eläinhahmoista ja aloin neuloa jämälankoja parempaan käyttöön. Olisi varmaan pitänyt myös lukea ohjeet. Tämä pupu kinnaa aika pahasti. Keksin juuri, että voin käyttää kahta kerää taustalankaa..

Eilen neuloin tuota pupua odotellessani lapsia harrastuksestaan. Eräs pieni, ihana poika tuli tapansa mukaan kyselemään minulta mitä teen noilla tikuilla. Esittelin eläinten kuvia ja hän ehdotti voisinko tehdä lehmän. No mikä etten! Siihen voi mennä vielä hetki.

Omatekoisia pehmoleluja

Meidän lasten ompeluinnostus alkoi tästä. Teimme tällaiset koirat Suuren käsityölehden ohjeen mukaan. Esikoinen (tuolloin 6v.) halusi ommella kokonaan itse, mutta ompelus jäi kesken ja katosi. Kuopus (tuolloin 4v.) ompeli osan itse ja loput ompelin minä. Materiaalina on polarfleece ja ompelulankana muliinilanka.

Kuopuksen ompeluinto jatkui ja keksimme, että hän voi itse piirtää kaavan seuraavaan pehmoleluun. Hän on ollut koko ikänsä suuri pupufani ja niinpä tuloksena oli pupu. Tästäkin lapsi ompeli osan itse ja minä loput. Lopuksi kirjailin pupulle kasvot lapsen ohjeiden mukaan.

Viime syksynä oma ompeluintoni heräsi taas (siihen liittyen tuli tämä blogikin perustettua) ja jo 5 vuotta täyttänyt kuopus seurasi puuhiani. Hän pyysi, että saisi ommella. Hän piirsi paperille ketun kuvan. Tein kuvan perusteella kaavat ja lapsi leikkasi kankaan kaavojen mukaan. Tekele jäi kuitenkin kesken innostuksen loputtua pariksi kuukaudeksi enkä minäkään ruvennut sitä ompelemaan.

Loppusyksystä lapsi taas innostui ompelemaan ja kettu kaivettiin esiin. Istuimme monet tovit vieretysten: minä ompelukoneen ääressä ja lapsi jakkaralla vieressäni. Hän ompeli tätä kettua, joka matkan varrella muuttui sudeksi, ja minä muffinsseja ja jäätelöitä. Mitä enemmän lapsi ompeli, sitä nopeammaksi hän tuli. Lopulta susi oli valmis ja se voitiin täyttää. Lapsi valikoi tarkkaan oikean väriset ja kokoiset helmet silmiksi. Jalat tällä sudella olivat kuulemma liian harallaan. Se johtui kyllä minun kaavantekotaidottomuudestani. Yritin niitä jalkoja kuroa hieman lähemmäs toisiaan. Pienen nirsoilun jälkeen susi kuitenkin pääsi lapsen viereen nukkumaan ja tasa-arvoiseksi pehmoleluperheen jäseneksi.

Inspiroivia kirjoja ja vähän muutakin

Joulupukki on lukenut blogiani. Sain nimittäin erittäin osuvia lahjoja. Olen valitellut virkkaustaidottomuuttani, mutta nyt sain sen verran selkeän oppaan, että varmasti opin. Olen vasenkätinen ja ensin pohdittiin josko kääntäisin näitä opaskuvia peilikuvaksi skannaten + kuvankäsittelyohjelmalla. Olen kuitenkin selviytynyt tähän asti ilman moista operaatiota. Tässä harjoitelmia, joita virkkailin ensimmäisellä käteen sattuneella villalangalla. Näistä reunusvirkkauksista tulee mieleen lapsuus ja erinäiset reunakoristellut pyyheliinat.

Sain lasten kanssa yhteislahjaksi ihanan ompelukirjan, jossa on selkeitä ja helppoja malleja lapsille. 7- ja 5-vuotiaat tyttäreni ovat innokkaita käsitöiden tekijöitä. Esikoiseni on monet kerrat seurannut vierestä neulomistani ja pyytänyt, että opetan hänelle. Tässä kirjassa on vaihe vaiheelta -valokuvat neulomisesta (sormilla ja puikoilla) sekä helppoja ohjeita (mm. pipo ja kaulaliina). Kuopukseni on tullut taitavaksi ompelijaksi ja varmasti kykenee toteuttamaan kirjan ompeluohjeita.

Neulomisesta puheen ollen: olettekos nähneet ennen tällaista?

Tämä tuli yhteislahjaksi koko perheelle (mieheni nimi oli kyllä suluissa.. hän ei vielä toistaiseksi neulo). Tontut olivat selvästikin tarkkailleet perheemme puuhia. Tämän härvelin mukana tuli lankakerä sekä seikkaperäinen ohje, jossa neuvotaan miten tällä neulotaan pipo. Neuloimme lapsen kanssa vuoron perään mukana olleesta kirjavasta langasta kunnes olimme saaneet kokoon viisi senttiä. Siinä vaiheessa huomasimme, että piposta tulee melko suuri ja harva, joten vaihdoimme langan Novitan Huopaseen. Näin pipo saadaan juuri halutun kokoiseksi (jos en erehdy huovuttamaan pesukoneessa).

Ja viimeisenä, vaan ei vähäisimpänä: Ilokseni sain tänään postissa kirjan, jonka voitin A pot of rose tea -blogin arvonnassa. Kirja on nimeltään "The Gentle Art of Domesticity" (Jane Brocket). Kirjan aihepiiri sopii minulle kuin lapanen käteen! Lähetyksen mukana tuli hieno, itse tehty kortti. Kiitos Matroskin! Tässä riittää luettavaa ja katseltavaa pitkäksi aikaa!

Herkkuja pikku potilaalle

Tänään piti keksiä jotain millä yhdistäisin oman ompeluharrastukseni ja toipilaana kotona olevan 5-vuotiaan viihdyttämisen - niinpä ommeltiin leikkiruokaa. Muffinssi on ommeltu Tone Finnangerin Tildan talossa -kirjan ohjeiden mukaan. Jäätelöt tein samasta kirjasta löytyvän pienen muffinssin kaavaa muuntaen: jatkoin alaosan kaavaa tötteröksi ja pistaasijäätelöä (alin) tehdessäni vielä suipensin töttetöä hieman lisää. Pääsin vihdoin hyödyntämään tuota mansikkakangasta, joka on peräisin lasten vanhasta kesämekosta, joka meni käyttökelvottomaksi isojen kestotahrojen ilmaannuttua mekon etumukseen.

Hernekeittopurkkien uusi elämä

Tämän päivän tuunaus on ollut suunnitteilla jo pidempään lasten kanssa. Eilen alkoi flunssa vaivata taas sen verran, että homma jäi suunnitteluasteelle. Tänään sitten saimme vihdoin nämä hernekeittopurkit tuunattua uuteen käyttöön. Idean nappasin Jotain sinistä -blogista (kiitos hienosta ideasta, Sini), joskin jätimme purkit maalaamatta ja liimasimme kankaat suoraan puuliimalla purkkien kylkiin. Mun mielestä näistä tuli ihan tekijöidensä näköisiä. Kankaat valittiin omien mieltymysten mukaan ja hieman johdattelin noissa koristeluissa.