Omatekoisia pehmoleluja

Meidän lasten ompeluinnostus alkoi tästä. Teimme tällaiset koirat Suuren käsityölehden ohjeen mukaan. Esikoinen (tuolloin 6v.) halusi ommella kokonaan itse, mutta ompelus jäi kesken ja katosi. Kuopus (tuolloin 4v.) ompeli osan itse ja loput ompelin minä. Materiaalina on polarfleece ja ompelulankana muliinilanka.

Kuopuksen ompeluinto jatkui ja keksimme, että hän voi itse piirtää kaavan seuraavaan pehmoleluun. Hän on ollut koko ikänsä suuri pupufani ja niinpä tuloksena oli pupu. Tästäkin lapsi ompeli osan itse ja minä loput. Lopuksi kirjailin pupulle kasvot lapsen ohjeiden mukaan.

Viime syksynä oma ompeluintoni heräsi taas (siihen liittyen tuli tämä blogikin perustettua) ja jo 5 vuotta täyttänyt kuopus seurasi puuhiani. Hän pyysi, että saisi ommella. Hän piirsi paperille ketun kuvan. Tein kuvan perusteella kaavat ja lapsi leikkasi kankaan kaavojen mukaan. Tekele jäi kuitenkin kesken innostuksen loputtua pariksi kuukaudeksi enkä minäkään ruvennut sitä ompelemaan.

Loppusyksystä lapsi taas innostui ompelemaan ja kettu kaivettiin esiin. Istuimme monet tovit vieretysten: minä ompelukoneen ääressä ja lapsi jakkaralla vieressäni. Hän ompeli tätä kettua, joka matkan varrella muuttui sudeksi, ja minä muffinsseja ja jäätelöitä. Mitä enemmän lapsi ompeli, sitä nopeammaksi hän tuli. Lopulta susi oli valmis ja se voitiin täyttää. Lapsi valikoi tarkkaan oikean väriset ja kokoiset helmet silmiksi. Jalat tällä sudella olivat kuulemma liian harallaan. Se johtui kyllä minun kaavantekotaidottomuudestani. Yritin niitä jalkoja kuroa hieman lähemmäs toisiaan. Pienen nirsoilun jälkeen susi kuitenkin pääsi lapsen viereen nukkumaan ja tasa-arvoiseksi pehmoleluperheen jäseneksi.