maanantai 26. huhtikuuta 2010

Ne verhot...


Ovat vihdoin valmiit.



Tekisi mieli vaihtaa olkkarin punainen vihreään.
Mutta ei ehkä kuitenkaan ruudulliseen.



Valmistuukohan tämä ikinä.. Kaunis se on kyllä tällaisenakin. Keltaisen kaipuu on vaihtunut vihreän kaipuuksi. Se liittyy varmaan hiirenkorvien odotteluun.

2 kommenttia:

Tylli ja Tyttö kirjoitti...

Kivat verhot.

Tuovat mieleeni ajan 10 vuotta sitten, kun lapset olivat pieniä. Itsekin käytin eri kankaalla kanttaamisen ideaa. Toimii hyvin. Verhot on nyt taiteltu säilöön tulevaa käyttöä odottamaan...(Jos sattuisi tyttären tai miniän maku vastaamaan omaani.)

Vuodenajat vievät värimieltämme kuin litran mittaa. Omassakin olohuoneessani syvä punainen näyttää nyt tunkkaiselta. Mutta minä en jaksa sisustaa, joten kukkia laittelemalla tuon kevään huoneeseen.

Ihana tuo neule. Minä neulon kans pitsijuttua, mutta paljon tylsemmästä väristä.

Tylli

Elina kirjoitti...

Tosiaan, muullakin tavoin voi piristää huonetta kuin vaihtelemalla tekstiilejä.. Leikkokukkien hankintaa olen suunnitellut helmikuusta asti, mutta vieläkään en ole ostanut kimpun kimppua. Pihiys tai kranttius iskee aina kukkakaupan ohi kävellessä. (miksi samaa ei tapahdu kangaskaupan ohi kulkiessa..) Kunhan ilmat lämpenevät istutan parvekkeelle hurjasti Pelargonioita! (ainut kukka, joka ei kelpaa kirvoille)

Pitääkin tulla kurkkimaan teidän blogia josko siellä vilahtaisi jotain pitsineuletta :-) Mikä lie pitsivillitys itsellenikin iskenyt!

Ihanaa, kun olet säästänyt lasten verhoja tuleville sukupolville. Tietyssä iässä nimenomaan omasta lapsuudesta peräisin olevat jutut kiehtovat. Sen huomaa täällä blogistaniassakin: retroa siellä ja täällä. Itsekin tykkään.

Related Posts Plugin for WordPress, Blogger...