lauantai 29. toukokuuta 2010

Suojus sähköpianolle

Lapset saivat vaariltaan sähköpianon (vai syntikkako se on). Siitä kuuluu maallikon korvaan aika autenttinen pianon ääni, mikä on innostanut itsenikin kaivamaan heiveröiset nuotinlukutaitoni esiin. Piano löysi paikkansa kuopuksen huoneesta, jonka sisustuksen olin jo suunnitellut tarkkaan. Piano piti kustomoida sopimaan muuhun sisustukseen, joten ompelin sille suojuksen. Käytin suojuksen vuorittamiseen vanhaa päiväpeittoa. Päällikangas on ohuehkoa puuvillaa.

Olin ommellut suojuksen jo melkein valmiiksi kunnes älysin, että johdoillekin on tehtävä jokin aukko. Virtajohto on valitettavasti kateissa huoneen remontin jäljiltä, mutta tein aukon johtoreikien perusteella. Aukosta tuli hieman epäsymmetrinen. Jos se alkaa häiritä, ompelen siihen lipan. Kiinnitykseen käytin perintöneppejä, joita on kulkeutunut minulle läjäpäin ompelua harrastaneiden isoäitien jäämistöistä. Neppien ompelun jäljet peittääkseni ompelin läpän päälle vielä pienet, hauskat nallenapit.


Huone ennen suojusta...
...ja jälkeen.

2 kommenttia:

Maiju kirjoitti...

Oi, ihanaa kun on piano! Minäkin haaveilen... Se ei ole syntikka vaan nimenomaan sähköpiano, joskus olen kuullut niitä kutsuttavan nimellä clavinova. Syntikat (nuo kammotukset) ovat sitten asia erikseen..

Elina kirjoitti...

Ok :-)

Related Posts Plugin for WordPress, Blogger...