lauantai 29. lokakuuta 2011

Synttäriaskartelua






Eskoisen piti saada 9-vuotissyttäreilleen jotain erityistä. Suunnittelin synttäreitä taidemuseossa ynnä muuta kultturellia ja kehittävää, valmista synttäripakettia. Hinta alkoi hirvittää ja myös se, että synttärivieraiden pitäisi matkustaa juhliin hankalasti. Niinpä päädyttiin kotisynttäreihin (muunlaisia meillä ei ole ikinä vielä ollutkaan).

Ensin synttärivieraat puettiin jätesäkeistä leikattuihin suoja-asuihin ja sitten maalattiin keittiönpöydän ääressä valmiita pahvinaamioita akryyliväreillä. Lopuksi halukkaat koristelivat naamionsa paljetein. Yläkuvissa on ensin synttärisankarin ja sitten pikkusiskon tekemä naamio. Naamiot, maalit ja paljetit hankin Sinellistä ja Tiimarista. Pensseleitä löytyi omasta takaa. Lopuksi naamioita testattiin pikkusiskon huoneeseen rakennetussa diskossa.

Naamioista tuli todella upeita! Kuvasin jokaisen synttärivieraan naamioineen, mutta en tietenkään voi julkaista kuvia täällä. Suosittelen tätä synttärikonseptia muillekin! Hauskaa oli! Kaiken ehti tehdä kahden tunnin synttäreillä, joskin meidän juhlat venähtivät reilusti yliajalle, kun vieraat innostuivat tanssimaan ja leikkimään diskossa.

sunnuntai 16. lokakuuta 2011

Helpot sormikkaat miehelle

... neuloin Novitan Nalle-langoista kolmosen puikoilla. 44 silmukkaa, peukalokiilan tein kuten Novitan ohjeissa tehdään lapasten peukalokiila. Sormet tein ihan omasta päästäni, etu- ja keskisormille tuli 6 silmukkaa kummastakin reunasta ja pienemmille sormille 5 silmukkaa. Lisäki pomin ja loin silmukoita sormien sivuille siten, että jotakuinkin joka sormessa on n. 14 silmukkaa. Pitäisi ehdottomasti joskus lukea neuleohje sormikkaiden tekemiseen. Jospa teenkin ne omasta päästäni jotenkin hankalammin.

Lankavarastojen neulominen asusteiksi jatkuu... ja muitakin neulomisprojekteja on tekeillä.

torstai 13. lokakuuta 2011

Jämälankasormikkaat

Tällaisia neulomuksia syntyy silloin, kun ei jaksa etsiä uusia ohjeita eikä keksiä mitään uutta, ja kun neuloo vanhoista lankavarastoista. Helppoutta lisää myös se, että neuloo itselleen: ei tarvitse pyytää ketään sovittamaan. Minulla on jo aika monet sormikkaat (mm. nämä ja nämä), mutta nyt syyskylmillä näille on käyttöä. Nämä uusimmat sormikkaat ovat syntyneet Novitan Nalle-langoista: harmaasta ja valmiiksi kirjoneulevärjätystä (värin nimeä en enää muista, vyöte on kadonnut). Ei tullut ihan keskenään identtiset sormikkaat, mutta riittävän samanhenkiset kuitenkin.

Haaveilen ihan uusista, isommista neulomisprojekteista (liivi, huivi, keeppi...), mutta vaadin itseltäni, että ensin on neulottava edes osa vanhoista lankavarastoista käyttöön. Harmittaa vaan se, että kaikki hauskimmat värit on jo loppu. Miten inspiroitua harmaasta, luonnonvalkoisesta ja sinisestä? Tai väreistä, jotka eivät vaan sovi yhteen?

Olen saanut syksyn kuluessa kaksi tunnustusta, joista olen ilahtunut kovasti! Ensimmäisen sain Ompelun iloa ja ihanuutta -blogin Katjalta jo liian kauan sitten. Minun oli tarkoitus lisätä se aina seuraavaan postaukseen, mutta joka kerran muistin sen liian myöhään ja sitten lopulta aikaa oli kulunut jo niin paljon, että alkoi jo hävettää ja jätin koko asian sikseen. Mutta nyt, kun Vinttikamarista ja verstaalta -blogin Hiipu muisti minua tunnustuksella, sain uuden mahdollisuuden.




Ensin Katjalta saatu: "Tunnustuksen saajan tulee kertoa lempiväri, -ruoka ja
-paikka, jossa haluaisi käydä"
Lempiväri: Nyt syksyllä ehkäpä okrankeltainen, petroolinsininen ja kolmantena tumma violetti
Lempiruoka: Meillä syödään tänään halloumipastaa ja se on tosi hyvää, tänään lempiruokani olkoon se.
Paikka, jossa haluaisin käydä: Juuri nyt haluaisin olla jollakin järvenrantamökillä ja lämmittää puusaunaa. Sellaista ei ole nyt saatavilla, koska olin liian laiska silloin, kun mökki olisi pitänyt varata, joten tyydyn vain haaveilemaan moisesta.
Toki jaan tämän kunnian eteenpäin. Suloisia blogeja on miljoona viisisataatuhatta. Mutta erityisen suloinen on mielestäni juuri nyt Unelia. Tunnustuksen leivoskuvakin sopii erityisen hyvin blogiin, jossa on mm. tosi kekseliästä leikkiruokaa.
Sitten Hiipun tunnustus, jonka sanoma kyllä hivelee käsityönäpertäjän itsetuntoa. Kaikkihan haluamme olla mahdollisimman taitavia! Tähän tunnustukseen kuuluvat seuraavat kysymykset:

Jos voittaisin lotossa 10 miljoonaa...
Ostaisin jonkun rapistuneen ostarin ja perustaisin siihen taide- ja kädentaitokeskuksen. Siellä toimisi aamusta iltaan kävijöille ilmaista, ei kaupallista luovaa ja virkistävää toimintaa. Päivisin kohderyhmänä voisivat olla eläkeläiset, työttömät ja kotivanhemmat lapsineen. Iltapäivisin sinne voisi tulla koululaiset ja kuka vaan. Taloon palkattaisiin taide- ja käsityökasvatuksen ammattilaisia ja erityisosaajia. He saisivat palkkaa myös kahvi- ja lounastauoista sekä loma-ajoilta.
Jos saisin päivän olla mies...
Liikuskelisin mahdollisimman paljon julkisilla paikoilla tutkimassa miten sukupuoli vaikuttaa ympäristön suhtautumiseen. 
Haluaisin osata...
soittaa erilaisia instrumentteja harjoittelematta päivääkään.

Hävettää tunnustaa, mutta...    
Olen istunut viime päivinä liian paljon sohvalla ja katsonut tyhmiä ohjelmia telkkarista (toki myös samalla neulonut, mutta ihan tylsiä juttuja). Olen lomalla, mutta silti kuvittelin ennemminkin saavani jotain hienoja ompeluksia tms. aikaan..
Tänään aion vielä... 
Laiskotella lisää (sitten, kun olen hieman pyykännyt ja syönyt sen halloumipastan).
Tämä tunnustus siirtyy Neulaillen -blogiin, joka on minulle ihan uusi tuttavuus. Tämä tunnustus sopii erityisen hyvin juuri Neulaillen-blogille, koska siellä on tosi monipuolisia ja taitavasti tehtyjä juttuja. Kannattaa käydä katsomassa!

perjantai 7. lokakuuta 2011

Huovutetut lapaset

Syksy toi minulle neulontavimman. Suorastaan hysteerisesti yritän neuloa jemmassa olevia lankoja pois. Se ei tapahdu kovin nopeasti niin kauan, kun neulomukseni ovat pelkkiä pieniä asusteita. Mitään isompaa on hankala neuloa sekalaisista lankavarastoista.

Ensimmäisenä syksyn neulomuksena tein huovutetut lapaset Istexin Létt-Lopi -langasta Villa Ellun ohjeella. Tällä kertaa huovutin pesukoneessa 40 asteessa. Edellisistä tuli 60 asteessa hieman liian tönköt minun makuuni. Näistä turkooseista lapasista tuli viime talvisia raidallisia pehmoisemmat ja taipuisammat, mutta hieman liian leveät. Ehkä olen asiasta eri mieltä sitten -20 asteen pakkasilla, kun tarvitaan kaksikerroksisia kädenlämmittimiä: näihin mahtuu hyvin sormikkaat alle.

sunnuntai 2. lokakuuta 2011

Jatkoaikaa takille

Ompelin tämän takin pari vuotta sitten viisivuotiaalle kuopukselleni. Vaikka hihoissa oli aluksi jopa kääntövaraa, olivat ne nyt auttamatta 7-vuotiaalle liian lyhyet. Niinpä hankin väreihin sopivat resorit (jo kuukausia sitten...) ja sain ne vihdoin ommeltua kiinni! Nyt takki sopii varmaan vielä pari vuotta: tämän syksyn/kevään resorit käännettyinä ja seuraavan kauden resorit suorina. Takki on juuri sopiva näille syyskylmille keleille, koska siinä on ohut tikkivuori.


lauantai 1. lokakuuta 2011

Korjausompelua

Ompelupöytäni reunassa on ollut jo pitkään korjattavien pino. Tartuin nyt vihdoin pinoon. Tässä tunikassa/mekossa oli takana alhaalla kaksi isoa reikää. Ei auttanut muu, kuin leikata helmasta reikäinen osa pois. Pituutta lähti vajaat 10cm. Taskuistakin poistui alareunat. Koska ompelukoneessani ei ole mitään joustinompelia, ompelin alareunaan vain siksakin ja liitin tämän varastoistani löytyneen pitsin peittämään siksak-ommelta. Tämäkin on kiinni ihan vaan siksakilla. Mekosta tuli tunika tai tunikasta T-paita ja tämä kelpasi omistajalleen onneksi. Ja korjailupino kutistui hieman. Ei tässä syysväsymyksessä jaksa tämän kummoisempia ommella! Onneksi pian koittaa syysloma.
 

Related Posts Plugin for WordPress, Blogger...