keskiviikko 29. kesäkuuta 2011

Toinen minuuttimekko

8-vuotias esikoinenkin halusi itselleen samanlaisen mekon, kun siskolla. Kankaan lapsi valitsi itse - sattumalta taas Marimekkoa. Minähän olen ottanut tavoitteeksi ommella tänä kesänä vain sellaisista kankaista, joita löytyy valmiiksi kotoa (tai äitini ehtymättömistä kangasvarastoista). Tavoite toteutuu ihan mukavasti: vain tukikangasta yms. tarviketta on pitänyt ostaa. Tästäkin kankaasta piti aikoinaan tulla verho, mutta kangas sen sijaan hautautuikin kangaslaatikon pohjalle (liian räiskyvä verhoksi).

130-senttiselle hoikalle esikoiselle ompelin Minuuttimekon koossa 120cm. Suurensin kaula-aukkoa edestä hieman sekä himpun verran myös käden aukkoja. En ole lisännyt saumavaroja kaavoihin enkä myöskään käännevaraa helmaan (josta olen kuitenkin kääntänyt nurjalle 2cm). Ohjeessa neuvottiin käyttämään helmana hulpioreunaa, mutta mielestäni kankaat menevät silloin 90 astetta vinoon - en siis noudattanut ohjetta (saumavaroista ei ohjeessa sen sijaan sanota mitään). Taas löytyi kaapista sopivan väristä mummolan perintövinonauhaa, suoraan 80-luvulta.

Nämä mekot muuten suorastaan huutavat kaverikseen leveälierisiä hellehattuja, vai mitä?

tiistai 28. kesäkuuta 2011

Minuuttimekko

Loman (vihdoin!) alettua en olekaan jaksanut tarttua mihinkään vaativampiin ompeluksiin (kuten tilkkupeittoon ja yksityiskohtia pursuaviin Ottobren lastenvaatekaavoihin). Sattuikin erittäin sopivasti, että sain synttärilahjaksi kirjan "Surrur - tee oma marimekkosi" (Savio & Rapia 2011). Kirjasta löytyi erittäin simppeli lasten mekon kaava nimeltään "Minuuttimekko".

Ihan minuutissa tätä ei ommeltu (joskin mekon ohjeiden kirjoittamiseen ei varmaan tekijöiltä mennyt minuuttia enempää). Kuvassa näkyvä kangas on melko tukevaa marimekkoa, mutta malli olisi oiva ommeltava esim.  pehmeiksi kuluneista pussilakanoista tai pöytäliinoista. Mekon aikaavievin osuus on nuo vinonauhareunukset (ohjeessa tai kaavoissa ei kerrottu miten halkio tehdään, missä se on ja miten syvä, joten tein oman sovellukseni). Eri värisiä vinonauhoja olen saanut mummojen perintöinä, joten eiköhän näitä mekkoja synny vielä lisää!

maanantai 13. kesäkuuta 2011

Barbien hellemekko

Pieni puhdetyö ennen tarttumista tilkkupeittoprojektiin. Meidän tytöillä oli aivan superihana kesämekko tästä kankaasta. Siihen tuli valitettavasti karmeat kestotahrat etumukseen. Koska kangas on niin ihanaa, siitä on hyödynnetty kaikki tahrattomat osat (mm. leikkijäätelöihin). Leikkelin viimeiset isommat osat tilkkupeiton tilkuiksi ja jäljelle jäi tämmöisiä rimpsuhelman pätkiä: ilmettyjä Barbienvaatemateriaaleja.

Taakse ommeltavat metallinapit, sivuihin pienet muoto-ompeleet ja olkaimiksi ylijäämäpitsinauhaa - valmista käden käänteessä.


sunnuntai 12. kesäkuuta 2011

Kukkatyyny parvekkeelle

Parvekkeen verhokangasta jäi jäljelle tyynyliinan verran. Viimeiset suikaleet hyödynsin tekemällä solmimisnauhat tyynyliinan päähän.



torstai 9. kesäkuuta 2011

Kukkakuosia parvekkeelle

Poistin vihdoin kamalan (entisen asukkaan asentaman, homeisen, raidallisen) markiisiverhon parvekkeen kaiteen ja parvekelasin välistä. Tilalle tuli helppohoitoisia kukkia parvekelasien sisäpuolelle sateensuojaan. Vihreät kukat ovat kiva kontrasti parvekkeen punaisille väripilkuille. Nyt sain parvekkeelle hortensiaa, hajuhernettä, auringonkukkaa ja kosmoskukkaa ilman pelkoa kirvoista!

Verhokangas on äitini ehtymättömistä kangasvarastoista ja kuulemma hankittu vuosia sitten Ikeasta. Viritin verhon jälleen kiinni maan mainiolla verhovaijerilla parvekelasien metallikehysten koloihin. Aina vaan paranee tämä meidän kesähuoneemme. Yrteistäkin voi korjata jo satoa. Erityisen iloinen olen villirucolasta, jota voi napata suoraan leivän päälle. Nam!

keskiviikko 1. kesäkuuta 2011

Parvekkeen leponurkkaus

Paras parvekeideani ikinä on toteutunut! Aloin miettiä kesäkauden alkaessa mitä kaikkein mieluiten tekisin parvekkeella (kaikki listassa oleva kokeiltu):
  1. viljelisin hyötykasveja? (jatkuvaa kastelemista ja tuholaistorjuntaa)
  2. kasvattaisin villiä kukkapuutarhaa? (lisää kirvoja ja kirppuja)
  3. söisin aterioita perheeni kanssa (parveke on liian pieni pöydälle ja neljälle tuolille)
  4. ... VAI...löhöilisin mukavasti kirjoja lueskellen ja sinitaivasta katsellen?
Arvaat varmaan, että valitsin viimeisen vaihtoehdon... ja se kelpasi onneksi myös muille perheenjäsenille!
Hankimme parvekkeelle pienen divaanin. Nyt parveke on rentouttava olohuoneen jatke, jossa jokainen vuorollaan käy pötköttelemässä tai lueskelemassa omassa rauhassa. Siinä on otettu jo parit päiväunetkin. Divaanilla makaillessa ei halua olla kuin akvaariossa, joten ompelin ylijäämälakanasta valoa läpäisevän verhon, joka on kiinni verhovaijerilla parvekelasien kehyksissä.

Ompelin parvekkeen väreihin sopivan tyynyliinan paksusta puuvillakankaasta. Laitoin siihen helpot nepparikiinnitykset. Superromanttinen pitsityyny sopii reippaan ruutukankaan kaveriksi.

Seuraavaksi on suunnitteilla tilkkupeitto korvaamaan kuvassa näkyvät lasten fleecepeitot. Olen keräillyt punasävyisiä kankaita tilkkutäkkiä ajatellen. Käsityöteemanani tällä hetkellä on käyttää vain sellaisia materiaaleja, joita kotoa entuudestaan löytyy (lukuun ottamatta vetoketjuja, ompelulankaa, tukikangasta ynnä muita tykötarpeita). Materiaalia riittäisi useammaksikin vuodeksi tällä ompelutahdilla!
Related Posts Plugin for WordPress, Blogger...