sunnuntai 20. helmikuuta 2011

Raitahuopalapaset


Kävin ihanassa lankakaupassa ennen joulua ja mukaani tarttui karkkivärisiä lankoja. Näin ne heti silmissäni raitalapasina. Sain lankojen kylkiäisenä ohjeen, jolla toteutin lapaset. Pesukoneissa lienee eroja, koska näistä ei tullut niin pehmoiset kuin lankakauppiaan itse tekemistä lapasista, joita oli myös kaupan. Nämä ovat itselleni täsmälleen sopivat, mutta makuuni hieman liian huopuneet. Käsialanikin on varmaan löysempää kuin oheen tekijällä, koska kaksi kerää ei täysin riittänyt kahteen lapaseen vaikka piti riittää. Onneksi olin ostanut myös turkoosia lankaa, joka sopi ihan hyvin peukaloihin. Turkoosia on vielä vajaa kolme kerää jäljellä (á 50 grammaa). Niistä saan vielä toiset lapaset.

Lanka on Istexin Létt-Lopi
Puikot nro 6
Huovutettu pesukoneessa muun pyykin seassa 60 asteessa

sunnuntai 13. helmikuuta 2011

Sydänsormikkaat

Neuloin sormikkaat itselleni samoista jämälangoista kuin edelliset lasten lapaset. Tämä lanka on hieman ohuempaa kuin Novitan Nalle. Käytin 2,5:n puikkoja ja loin 48 silmukkaa. Tein peukalokiilan (lisäsin 2 silmukkaa joka 3. kerros).
Lankoja jäi vieläkin. Näistä saisi toiset sormikkaat, mutta en jaksa neuloa enää sormia! Taidan jättää langat taas lepäämään - toivottavasti en enää seuraavaksi 15 vuodeksi! (Hienoisessa harkinnassa on kyllä villapaita Barbielle...)


tiistai 8. helmikuuta 2011

Kevätlapasia lapsille



Miksi ihminen säästää langanjämiä yli 15 vuotta? Siksi varmaan, että ne langat ovat upeita, mutta niistä on neulottu jo kyllästymiseen asti.

Nämä räiskyvän väriset langat on ostettu erään itäsuomalaisen pikkukaupungin lankaliikkeen lopetusmyynnistä tosi edullisesti kauan sitten viime vuosituhannella. Jotain ekologista näissä oli verrattuna tavallisiin lankoihin. Väreistä oli vaikea valita, joten piti ottaa jokaista. Siksipähän ne ovatkin riittäneet vielä tähän päivään asti.

Neuloin langoista pari ensimmäistä vuotta kirjoneulesormikkaita ajatuksenvirtatyylillä (kuviot suunniteltiin vasta neuloessa, sormet olivat vaihtelevan värisiä) ja sitten varmaankin kyllästyin ja hautasin ne piirongin laatikkoon, jossa ne ovat muuttaneet mukanani ainakin 10 kertaa asunnosta toiseen.


Hauskinta jämälankaraitaneulomuksissa on sommitella värejä vieretysten ottaen huomioon sekä olemassaolevat lankamäärät että värien vuorovaikutus, raitojen oikeat mittasuhteet. Siksipä purankin välillä melkein koko lapasen, kun huomaan, että se ei näytäkään hyvältä: raidat ovat liian paksuja tai ohuita, jotkut värit "pariutuvat" ennalta arvaamattomalla tavalla ja ne pitääkin laittaa eri järjestykseen. Lapsille neuloessa tulee myös tehtyä välillä väärän kokoista. Mutta nyt ne ovat valmiit. Omasta päästä neulotut, alusta loppuun.
Related Posts Plugin for WordPress, Blogger...