keskiviikko 30. syyskuuta 2009

En voinut vastustaa


...tätä oranssia vakosamettia, joka tarttui mukaani nappienhakureissulla. Hullua haalia lisää kankaita kotiin, mutta jos minulla joku heikkous on, se on ORANSSI. Myös sen lähestulkoon vastaväri, turkoosi, on ihana ja varsinkin nämä kaksi yhdessä. Kirkas vaaleanvihreä on tietysti kolmas.. ja miksei keltainenkin. Jostain syystä violettikin hakeutuu luokseni. Ehkä tästä voisi vetää yhteenvedon: tykkään väreistä - tai oikeastaan ELÄN väreistä.

Valinta oli helppo

Ja kesti kokonaiset kolme sekuntia. Hän valitsi tämän. Oikealla näkyy vuorikangasta. Tänään nappeja ostamaan.

Olen ihan otettu, kun olen saanut noin monta kommenttia ja näkemystä teiltä arvon kävijöiltä. Kiitos! Ihanaa, kun käytte täällä!

Vaaleanpunaisen ompeluksen salaisuus paljastuu, kunhan saan hankittua hieman pidemmän vetoketjun erääseen olennaiseen tarkoitukseen. Miksi ihmessä ohjeessa suositeltiin ihan väärän kokoista vetoketjua? Siksi, että kävisin mahdollisimman monen suljetun oven takana aikeissa etsiä oikean väristä vetoketjua ja näin alkaisin pian hahmottaa mihin kaikkialle ompelutarvikeliikkeet ovat itsensä muuttaneet menneiden vuosien aikana, jolloin minulla ei todellakaan ollut aikaa ommella.

Mahtava auringonpaisteista syyspäivää!

tiistai 29. syyskuuta 2009

Takkikankaan valinta


Sain äidiltäni tällaisia aarteita. Kiitos! Ekaluokkalainen saa valita näistä itselleen takkikankaan. Vuoriksi tulee voimakkaan turkoosia tikkikangasta. Minkä sinä näistä valitsisit? Oma suosikkini on tuo vihreä, jossa on violetteja (kuvassa ne näyttävät valitettavasti sinisiltä) hedelmänpuolikkaita. Jos lapsi ei ota sitä, saatanpa omia sen!

tiistai 22. syyskuuta 2009

Hippihousut





Näitä housuja olen väkertänyt varmaan jo viikon. Nyt ne ovat valmiit! Housut on ommeltu Ottobren 4/2006 Kurpitsahousujen kaavalla. Lapsi halusi itse suunnitella kurpitsan ja linnun tilalle omat kuvat, jotka sitten parhaani mukaan jäljensin ja aplikoin housuihin. Tällä kertaa minulla oli tukikangasta apuna - joskaan ei mitään molemminpuolin liimautuvaa. Olin niin innokas aloittamaan ompelun, että en vaivautunut mittaamaan hoikkaa ekaluokkalaistani ollenkaan saatikka sovittamaan kaavoja. Niinpä tuli tehtyä kaikin puolin liian isot housut. Pienensin housuja hieman sivusaumoista, lahkeista ja vyötäröltä. Sen lisäksi lisäsin vyötärölle napeilla kiristettävän kuminauhan, jonka idean apinoin lasten ostohousuista. Kaikesta jälkikäteen säätämisestä huolimatta housut ovat käyttäjälleen väljät (lisään kuvan myöhemmin). Senpä vuoksi harsin lahkeensuuista 2cm kasvunvaraa nurjalle puolelle, jotta myöhemmin lahkeita voi pidentää. Alkuperäisessä mallissa lahkeensuut oli määrä huolitella tiehällä siksakilla käänteiden sijaan. Lankaa näihin housuihin kului julmetusti hiuslaskosten ja tuplatikkausten takia. Muuten nämä olivat puoli-ilmaiset: vakosametin ostin kahdella eurolla kädentaitomessuilta, napit ovat samaten siltä reissulta (pussillinen erilaisia hauskoja nappeja eurolla), kuminauhan kiristysnapit ovat tuleet jonkun ostovaatteen mukana, vetoketju ja kuminauha löytyivät kotoa (isoäideiltä perittyjä ompelutarvikkeita) ja aplikaatioissa käytetyt kankaat ovat paloja hylätyistä vaatteista. Kirjailulankojakin löytyi omista varastoista.














Tässä lapsen luonnokset.

Tässä vielä lupaamani kuva housuista käyttäjänsä päällä. Kuten kuvasta näkyy, yläosan olisi voinut tehdä pari kokoa pienemmällä kaavalla ja jatkaa sitten pituutta hieman. Tekemällä oppii!

perjantai 18. syyskuuta 2009

Jotain hauskaa näistä syntyy


Mikä näistä nauhoista sopii mielestäsi joukkoon parhaiten? Mielipiteesi on tervetullut! Ihme kyllä, minun mielestäni kaikki omalla tavallaan sopivat tosi hyvin. Vaikea siis päättää. Vaatteen vuorikangas on voimakkaan turkoosi.

keskiviikko 16. syyskuuta 2009

Tämän päivän ompelus

Koululainen tarvitsi avaimenperän. Hän valitsi suutarinliikkeestä tarkkaan harkiten mieluisan. Se otettiin heti käyttöön ja totesimme, että avain ei yllä taskuun, jos tämä on kiinni vyönlenkissä. Tuumasta toimeen. Lapsi valitsi kotoa mieluista nauhaa ja ompelin sen kiinni kaksinkerroin. Tätä kokeillaan, josko toimisi.

Vitriinikehysideoita, osa 2

Hääkutsumme pääsi vitriinikehykseen. Kutsu tehtiin vajaa kahdeksan vuotta sitten hieman kieli poskessa: Hankimme Tiimarista mahdollisimman hempeää vaaleanpunaista korttikartonkia sekä punaisia pikkuruusuja. Kirjoitimme tekstin-käsittelyohjelmaan ajatuksenvirtatekniikalla mahdollisimman siirappisia rakkauteen liittyviä lauseita ja sanoja. Tulosteista tehtiin repimällä sydämiä, jotka lävistettiin ruusuilla ja liimattiin vaaleanpunaisille korttikartongeille. Meillä ei ole kovin romanttinen sisustus, joten tämä erottuu mukavasti joukosta ja tuo mukavia muistoja.

tiistai 15. syyskuuta 2009

Toiset kintaat

Nämä ovat oikeat epäonnen kintaat. Olin jo ilmeisesti liian luottavainen kykyihini ja ommella huristin eilen iltapäivällä muiden hommmien ohessa aplikointeja ja toisen kintaan lähes valmiiksi. Onneksi huomasin edes jotenkin ajoissa, että olen tekemässä kahta saman käden kinnasta. Olinpa sitten mennyt aplikoimaan toisen kukkasen väärälle puolelle kangasta. Kaikeksi epäonneksi kukkien värinen lankakin loppui kesken kaiken. Purin ja purin... vaihdoin toiseksi parhaan värisen langan ja ompelin lähes kaiken uusiksi. Ekaluokkalainen valitti sitten, että kintaat ovat liian isot. Niinpä tein niihin vielä trikoovuorin samasta kankaasta, josta tein aikaisemmin esittelemäni sydänhatun vuorin. Vaaleanvihreä lankakin sitten loppui viime metreillä ja kintaiden suut piti ommella vaaleanpunaisella. Nyt taitaa olla minun fleecehärpäkkeiden ompeluintoni lopussa. Sain pari somaa vakosamettia pesukoneeseen, joten seuraavaksi käyn niiden kimppuun!

maanantai 14. syyskuuta 2009

Kintaat


Sain äidiltäni 80-luvun "Ompele lapselle vaatteet, 5-12 -vuotiaalle" -ompelukirjan (Elsebeth Gynther), jonka kaavoilla ompelin nämä kintaat. Paksu polarfleece ei ole paras materiaali näiden ompeluun. Unohdin kiinnittää ranteiden kohdalle kuminauhat riittävän ajoissa enkä sitten alkanut purkamaan ompeleita jälkikäteen. En ole näihin kovin tyytyväinen, mutta tulipahan kokeiltua. Kyseinen ompelukirja on kyllä aika hauska ja siitä varmasti ompelen enemmänkin. Takit ovat hieman epämukavan näköisiä, mutta liivihameet ja housut ainakin näyttävät tosi kivoilta ja suorastaan muodikkailta - erinäisistä hatuista puhumattakaan.

sunnuntai 13. syyskuuta 2009

Sydänhuivi hatun kaveriksi

Ompelin vaaleanpunaisen hatun kaveriksi kaulahuivin samoilla mitoilla ja ohjeilla kuin kukkahuivinkin. Aplikoinnit eivät onnistuneet jostain syystä yhtä siististi. Kaksi ensimmäistä meni harjoitellessa ja lopulta älysin harsia heijastinkankaan paikalleen ennen ompelua ja ommella sydämen valmiiksi ennen kiinnitystä huiviin. Heijastinnauha on turhan kapeaa näihin ompeluksiin. Pitänee hankkia leveämpää vastaisuuden varalle. Edelleen suunnitelmissa on ommella hanskat kumpaankiin settiin. Pohdin vielä mitä kaavaan käyttäisin.

keskiviikko 9. syyskuuta 2009

Lisää lämmintä talveksi

Ompelin samasta 4/2005 Ottobren lehdestä ottamillani kaavoilla fleecehatun 5-vuotiaalle (hattu on nimeltään teddymyssy). Tein vuorin vaaleanvihreästä puuvillatrikoosta. Päälikangas on hatun omistajan vaippakankaaksi aikoinaan hankkimaani polarfleecea. Aplikoinnissa käytin kirkkaanpunaista polarfleecea ja heijastinnauhaa. Hatussa on nepparikiinnitys leuan alla. Laitoin perinteisen ommeltavan nepparin, kun en osannut laittaa niitä teollisista vaatteista varaneppareina saatuja paikalleen, mitä meiltä löytyy monta minigrip-pussillista. Ompelin neppariompeleiden peitoksi punaisen hiirinapin (kädentaitomessujen hankintoja). Ompelin vielä takasaumaan heijastinnauhapalasen lisäturvaksi.

maanantai 7. syyskuuta 2009

Lämmintä ja helppoa talveksi

Ompelin Eurokankaasta kahmaisemastani mikrofleecestä hatun ja kaulahuivin ekaluokkalaiselle Ottobren (4/2005) teddymyssyn ja teddykaulaliinan ohjeilla. Lyhensin kaulaliinaa noin 20 senttiä ja tein hatun kaksinkertaisena. Aplikoin hattuun ja huivin päihin kukkaset vaaleanpunaisesta polarfleecestä. Kukkien keskustoihin ompelin heijastinnauhaa siten, että heijastinkangas jää kukan ja mikrofleecekankaan väliin. Heijastinkukat löytyvät kaulaliinan päistä kaksin puolin, jotta turvallisuusefekti säilyy huivin asennosta riippumatta. Aikomuksenani on vielä ommella tumput samaa sarjaa, kunhan löydän hyvän kaavan.

sunnuntai 6. syyskuuta 2009

Vaatteen muodonmuutos, osa 2 B

No, siitähän tuli hame. Tunikassa oli jo valmiiksi vyönlenkit, joten piti joku vyösysteemi keksiä piristämään yksiväristä vaatetta. Tämä vyö on joustamatonta puuvillakangasta ja hieman lyhyt, mutta saa kelvata. Vaatteen trikoo on laadultaan ihan kelvotonta eikä ansaitse enää tämän enempää huomiota. Siirryn mieluusti jo uusien projektien pariin. Seuraavat ompelukset teen ostokankaista. Kävin Kädentaitomessuilla haalimassa pakanloppuja hintaan 2 euroa metri + alle metrin pakanjämät kaupan päälle. Sain myös kuusi täsmätarpeellista ompelulankarullaa kahdella eurolla ja pussillisen hauskoja nappeja eurolla. Lisäksi kotona odottaa viiden minuutin pikaostokset Eurokankaasta, jossa piipahdin eräänä iltana juuri ennen sulkemisaikaa. Olen ihan intona, varsinkin, kun sain kaiken edullisesti ja herkullisissa väreissä. Palaan asiaan ennen kuin huomaatkaan.

perjantai 4. syyskuuta 2009

Vaatteen metamorfoosi, osa 2 A

Mitäs veikkaisit tästä ryppykasasta syntyvän? Itsekään en vielä ihan varmaksi tiedä. 6-vuotiaallani on omat näkemyksensä asiasta, mutta tulos paljastetaan, kun ollaan päästy yhteisymmärrykseen ja syntyy valmista. Nämä uuden olomuodon saavat vaatteet ovat siis minun vaatekaappini hylkiöitä.

Vaatteen metamorfoosi, osa 1 B

Ei tarvinnutkaan odottaa lähipäiviin, vaan lähitunteihin. Tuloksena siis on mekko. Ompelin mekon soveltaen Suuren käsityölehden liivihameen kaavaa (nro 5/09, kaava nro 28, koko 110). Helman pidennys on tehty paloista, jotka on leikattu velourtakin hihoista. Oranssi metallivetoketju on ostettu kirpparilta vuosia sitten. Jouduin hieman lyhentämään vetoketjua yläpäästään. Vuorituksen tein vain mekon yläosaan kotoa löytyneestä jämätrikoosta. Mitään tukikankaita ei sattunut olemaan saatavilla. Ompelu kuitenkin onnistui ihan hyvin erilaisilla sik-sak -ompeleilla. Laitan tähän myöhemmin kenties kuvan, jossa mekko on käyttäjänsä päällä. Tällä hetkellä lapsella on muuta tekemistä.

Vaatteen metamorfoosi, osa 1 A

Et ikinä arvaa miksi tämä rispaantunut velourtakki muuttuu.. vai arvaatko? Arvoitus ratkeaa lähipäivinä blogiani seuraamalla.

tiistai 1. syyskuuta 2009

Vitriinikehysideoita, osa 1

Esittelen muutamia tauluideoita, joita olen toteuttanut. Tässä ensimmäisenä taulu, jonka olen tehnyt lapsuuteni muistipelikorteista. Kortteja on pureskeltu ja merkattu nurjalta puolelta eivätkä kaikki paritkaan ole tallella, joten tätä peliä ei voinut enää pelata. Kuvat ovat mielestäni todella kauniita ja tietenkin nostalgisia. Kuvia katselemalla voi piipahtaa ihan pikku hetkeksi omaan lapsuuden minään, kun muistaa mitä kuvissa silloin joskus näki ja miten ne koki. Ostin Anttilasta vitriinikehyksen, joka oli tarkoitettu pieneksi vitriinikaapiksi: pystyasentoon, lasi toimii ovena, toisella sivustalla saranat, mukana oli muutama kapea "hyllylevy". Käänsin kehyksen vaakatasoon, saranat yläreunaan jääden ja naputtelin taakse kaksi pientä taululenkkiä. Sommittelin kortit mahdollisimman sattumanvaraiseen järjestykseen silmämääräisesti tasaisin välein. Tarkistelin myös hieman mittoja mittanauhalla. Lopuksi kiinnitin jokaisen pelikortin pienellä karhuntarrapalalla paikoilleen. Taustana toimii kehyksen alkuperäinen taustapahvi. Tämä nököttää olohuoneemme seinällä. Ensimmäistä kertaa vierailulla olevat 70-luvun lapset viivähtävät tämän taulun luona yleensä tovin. 

Vaatteille uusi väri

Löysin kaapista käyttämättä jääneen oranssin Dylon-pesukonevärin sekä kilon suolaa. Olen ostanut jostain alesta viime kesänä kivan malliset kesähousut, jotka ovat jääneet käyttämättä valjun värin takia. En vaan kykene pukeutumaan beessiin. Noudatin orjallisesti väripakkauksen ohjetta, jossa suositeltiin värjäämään 500 grammaa kuivaa tekstiiliä. Mukaan värjäykseen pääsi niin ikään valjun värin takia käyttämättä jäänyt lapsen pusero sekä - hetken mielijohteesta - Nanson t-paitani. Housuista tuli juuri sellaiset, kuin toivoin. T-paita olisi ehkä ollut kauniimpi keltaisella värjättynä. Nyt vihreistä osista tuli aika ruskeita. Lapsen pusero parani, mutta aplikoidut kuviot lähes hävisivät. Oletin, että edes langat olisivat jääneet ääriviivamaisina näkyviin. Meinaan aplikoida noihin kuvioihin jotain kivaa kangasta piristykseksi.
Opin tästä projektista, että voin värjätä vähän enemmänkin tekstiilejä tällä värimäärällä. Ei sillä, että meinaisin enää ostaa Dylon-värijauhetta. Jos jotain värjään, käytän nestemäistä väriä. Jos jollain on suositella jotain hieman ympäristöystävällisempää kamaa, vinkki otetaan ilolla vastaan! Opin tänään myös, että surkea Samsung-pokkarikamerani tajuaa oranssista väristä vielä vähemmän kuin punaisesta. Kamala työ säätää värit jälkeenpäin edes jotenkin kohdalleen yksinkertaisella kuvankäsittely-ohjemallamme.
Päädyin ompelemaan 2000-luvun perussingerilläni tiheää siksakkia sopivilla väreillä sopiviin kohtiin uusiksi ääriviivoiksi. Ommel hieman hapuili, kun oli vaikea nähdä kankaiden rajakohtaa kaiken ollessa niin saman väristä. Värit poikkeavat hieman todellisista, vaikka väänsin "kurveja" parhaani mukaan paint.net:illä.

Related Posts Plugin for WordPress, Blogger...